Suullisen ja kirjallisen palautteen erot ja emootiot : kirjoittamisen aine- ja maisteriopiskelijoiden näkökulmia palautteeseen

Tässä tutkielmassa kartoitan suullisen ja kirjallisen palautteen eroja sekä niihin liittyviä emootioita. Pyrin tunnistamaan kummankin palautemuodon hyviä ja huonoja puolia. Esittelen myös muita haastattelemiltani opiskelijoilta tiedustelemiani mielipiteitä palautteesta, tästä esimerkkinä heidän mieltymyksensä vertais- ja autoritäärisen palautteen suhteen. Näiden mielipiteiden ja ajatusten on tarkoitus antaa laajempaa kuvaa heidän suhtautumisestaan palautteeseen ylipäätänsä. Tutkielman loppupuolella esitän ehdotuksia siitä, miten optimoida palautetilanteita. Tutkielma keskittyy erityisesti kirjoittamisen yliopisto-opetuksessa tapahtuviin palautetilanteisiin. Koen, että aihe on tärkeä, koska palautteen antaminen ja vastaanottaminen on tärkeä ja keskeinen osa kirjoittamisen yliopisto-opintoja. Palautetilanne on myös monelle kirjoittajalle herkkä paikka, sillä käsittelyssä oleva teksti koetaan usein hyvin henkilökohtaisena asiana. Itselleni kirjallinen palaute voi muodostua niin ahdistavaksi ja jännittäväksi, että jätän sen kohtaamatta, ja tämä inspiroi minut selvittämään muiden suhdetta palautetilanteisiin. Keräsin aineistoni teemahaastattelujen kautta. Haastateltavana minulla oli viisi kirjoittamisen maisteriopiskelijaa ja kolme aineopiskelijaa. Kävin myös seuraamassa aineopiskelijoiden tekstipajaa, jonka perusteella haastattelin heitä tarkemmin juuri yliopisto-opinnoissa tapahtuvista palautetilanteista. Suullinen palaute miellettiin yleisesti kirjallista keskustelevammaksi, mutta myös usein vähemmän jäsennellyksi. Kirjallisesta palautteesta taas koettiin keskustelevuuden uupuvan, mutta hyvänä pidettiin sitä, että palautteeseen oli helpompaa palata myöhemmin. Kirjallista ja suullista palautetta yhdistelevät palautetilanteet koettiin erityisen toimiviksi. Palautetilanteet aiheuttavat vastaajien joukossa monenlaisia tunteita, niin negatiivisia kuin positiivisiakin. Kaikki paitsi yksi haastateltava kokevat palautetilanteet jännittäviksi. Tämän vuoksi väittäisin, että palautetilanteissa on hyvä avoimesti todeta se, että kyseessä on tunteikas tilanne, ja käsitellä noita tunteita tarpeen tullen. Tutkimukseni tärkeintä antia on se, että jokaisen yksilön ja ryhmän suhde ja suhtautuminen palautteeseen on omanlaisensa. Mikään yksi ratkaisu palautetilanteen kohentamiseksi ei siis käy kaikille. Ohjaajan on kuitenkin mahdollista ja mielestäni hyvä ottaa huomioon tämä, ja joustaa sekä soveltaa ohjaustoiminnassaan tarvittaessa. Avoimuus, luottamus ja dialogisuus ovat kuitenkin asioita, joihin on aina hyvä panostaa palautetoiminnassa.