Millainen on hyvä interventio? : tapaustutkimus ylipainoisten lasten perhelähtöisestä elintapainterventiosta

Lasten ylipaino on Suomessa yleistä ja se on riskitekijä monille sairauksille. Elintapainterventioista on jo tunnistettu joitakin vaikuttavia piirteitä, kuten intervention pitkä kesto ja vanhempien osallistuminen interventioon. Lisää tietoa toimivan intervention rakentamiseksi kuitenkin tarvitaan. Erityisesti tieto vaikuttavista käyttäytymisen muutostekniikoista on vähäistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hyvän intervention piirteitä lasten ylipainon hoidossa. Tutkimus suoritettiin tapaustutkimuksena, joka koostui systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta sekä empiirisestä tutkimuksesta. Tutkimus kohdistettiin perhelähtöisiin elintapainterventioihin. Kirjallisuuskatsauksen aineiston muodostivat 11 artikkelia elintapainterventioista. Näistä selvitettiin käyttäytymisen muutostekniikoita, jotka ovat yhteydessä lasten ruokavalion laadun ja fyysisen aktiivisuuden määrän muutoksiin. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin ryhmämuotoisesta elintapainterventiosta, joka kesti 8 viikkoa. Sen materiaalit perustuivat terveyskäyttäytymisen muutoksen prosessimalliin. Aineisto muodostui neljän ohjaajan haastatteluista, kuuden perheen kirjoittamista päiväkirjamateriaaleista sekä kolmen perheen haastatteluista. Perheet kirjoittivat päiväkirjaa intervention aikana ja haastattelut toteutettiin kolme kuukautta intervention päättymisen jälkeen. Haastattelut olivat puolistrukturoituja. Koko aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineistosta tarkasteltiin perheiden ja ohjaajien näkemyksiä ja kokemuksia hyvän intervention piirteistä ja intervention haasteista. Systemaattisen katsauksen perusteella perhelähtöisissä elintapainterventioissa toistuvat pitkälti samat käyttäytymisen muutostekniikat. Katsauksen perusteella keskeisiä sisältöjä käyttäytymisen muuttamiseksi ovat käyttäytymisen harjoittelu, käyttäytymisen demonstrointi, ongelmanratkaisu ja tieto käyttäytymisen seurauksista. Empiiristen tulosten mukaan tutkimukseen osallistuneet perheet olivat tyytyväisiä toteutettuun interventioon. Sekä perheet että ohjaajat kokivat keskustelun ja arjen läheisyyden tärkeiksi. Vanhemmille tärkeää oli erityisesti yhdessäolo lasten ja ryhmän jäsenten kanssa. Haasteita koettiin ryhmään rekrytoinnissa, perheiden motivaation herättämisessä ja vahvistamisessa sekä tavoitteiden asettamisessa. Perheiden voimavarojen vähäisyys nähtiin haasteena ryhmään osallistumiselle ja siitä hyötymiselle. Ohjattu liikunta, tiedonanto ja ongelmanratkaisutaitojen kehittäminen vaikuttavat hyödyllisiltä sisällöiltä lasten ylipainon hoitointerventioissa. Myös perhelähtöisyys ja ryhmämuotoisuus vaikuttavat toimivilta piirteiltä. Tässä tarkasteltu interventio voisi hyötyä terveyskäyttäytymisen muutoksen prosessimallin vahvemmasta roolista. Tämän tapaustutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää lasten ylipainon hoitointerventioiden suunnittelussa ja kehittämisessä. Interventiot tulisi toteuttaa ryhmässä perhelähtöisesti. Lisäksi niiden tulisi sisältää ohjattua liikuntaa, tiedonantoa ja mahdollisuuksia ongelmanratkaisutaitojen kehittämiseen. Interventioiden raportoinnin olisi syytä olla tarkempaa, jotta vaikuttavia käyttäytymisen muutostekniikoita voidaan luotettavammin arvioida. Näiden tulosten vahvistamiseksi tarvitaan tutkimusta interventioista, jotka on toteutettu samankaltaisissa olosuhteissa mutta yhdistellen erilaisia käyttäytymisen muutostekniikoita. Lisää tietoa tarvitaan myös ryhmämuotoisuuden ja perhelähtöisyyden merkityksistä käyttäytymisen muutosprosesseissa.