”Jos ette ruotsia opi nii kuulettepahan sitte savvoo, että jottain tietoo jääpi piähän sitte” : språkmedvetenhet hos svensk- och engelsklärare och i deras undervisning i högstadiet

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten yläkoulun ruotsin ja englannin kielen opettajat määrittelevät ja tulkitsevat kielitietoisuuden. Lisäksi pyrittiin selvittämään kokevatko opettajat, että kielitietoisuus toteutuu heidän opetuksessaan ja jos kyllä, niin miten. Opettajia pyydettiin myös perustelemaan opetusmetodien valintaa, joita he käyttivät toteuttaakseen kielitietoisuutta. Tutkimus on luonteeltaan etnografinen ja laadullinen tutkimus, sillä tutkija oli itse mukana tutkimustilanteissa. Aineisto kerättiin haastattelemalla kahta opettajaa samasta yläkoulusta sekä tarkkailemalla yhteensä 30 oppituntia, joista kahdeksan tuntia videoitiin myöhempää analysointia varten. Kaikista oppitunneista kirjoitettiin myös muistiinpanoja, joita käytettiin tuloksien analysoinnissa muistitukena. Haastattelut analysoitiin käyttämällä sisältöanalyysiä, jossa analysoitavat kategoriat muodostetaan aineiston pohjalta, kun taas videoiden analysoinnissa käytettiin keskusteluanalyysiä. Aineisto jaettiin kahteen pääosaan: kielitietoisuus opettajien ideologiassa ja kielitietoisuus käytännössä. Pohdinnassa keskityttiin tarkastelemaan tuloksia tutkimuskysymyksistä käsin, eli millaisia ideologioita opettajilla on kielitietoisuudesta sekä miten nämä ideologiat näkyvät käytännön työssä. Opettajat kokivat kielitietoisuuden haasteelliseksi määritellä mutta tulkitsivat kielitietoisuutta myös hyvin laajalti ja monesta eri näkökulmasta muodostaen kielitietoisuudesta monitasoisen käsitteen. Kielitietoisuus määriteltiin lähinnä opettajan näkökulmasta eli mitä se merkitsee opettajalle ja opettajan työlle. Tulokset osoittavat, että kielitietoisuus nähdään osana opettajan työtä. Opettajat kokevat, että kielitietoisuus tarkoittaa heidän toimimistaan kielellisinä malleina oppilaille niin suomeksi, kohdekielellä kuin heidän omalla murteellaankin. Kielitietoisuus nähtiin myös osana käytösmallina olemista sekä osana kieliopin opetusta ja kielellisen tietoisuuden opettamista. Kielitietoisuus määriteltiin myös ajatustapana ja itseilmaisun välineenä. Kulttuurin tuntemusta ja monikielisyyttä ei nähty vahvasti osana kielitietoisuutta. Kielitietoisuuden määritelmä toimi opettajille myös samalla määritelmänä kielitietoisuuden toteutumiselle käytännön opetuksessa. Oppituntien tarkkailussa havaittiin, että suurimmaksi osaksi opettajien määritelmät kielitietoisuudelle toteutuvat myös opetuksessa. Opetusmetodeja perusteltiin opettajien omilla kokemuksilla sekä ajankäytöllä.