Terveyden eriarvoistuminen on ollut esillä julkisessa keskustelussa ja poliittisella agendalla viime vuosina. Terveyserot ovat jopa hyvinvointivaltiossa Suomessa kasvaneet 2000-luvulla ja terveyserot väestöryhmien välillä ovat merkittäviä. Perhetausta vaikuttaa yhä voimakkaasti koulutukseen ja köyhyysriskiin, jotka puolestaan ovat merkittäviä terveyden eriarvoisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tässä Pro Gradussa tarkastelen terveyden eriarvoisuutta Helsingin kaupunkistrategiassa. Kaupunkistrategia on vuonna 2017 voimaan tulleen uuden kuntalain määräämä kaupungin toimintaa ohjaava asiakirja. Maailman toimivin kaupunki - Kaupunkistrategia 2017 – 2021 on valmisteltu ja otettu käyttöön Jan Vapaavuoren pormestarikaudella syksyllä 2017. Tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä strategiasta nousevien diskurssien mahdollisuuksista vaikuttaa terveyden eriarvoisuuteen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Ottawan julistuksen (1986) terveyden edellytyksiin sekä terveyserojen sosiaalisiin determinantteihin (Graham 2004; Sihto 2016). Tutkimusmenetelmänä käytän teemoittelua sekä diskurssianalyysiä. Tarkastelen Helsingin kaupunkistrategiaa nostamalla ensin esiin siinä toistuvia teemoja. Aineistosta muodostui kuusi teemaa: infrastruktuuri, varhaiskasvatus ja koulutus, osallisuus ja työ, sosiaalipolitiikka, hyvinvointi ja terveys sekä tasa-arvo. Kussakin teemassa on 2-3 alateemaa. Teemoista muodostuvat terveyden eriarvoisuuden diskurssit, joissa kaupunkistrategia käsittelee terveyden eriarvoisuutta. Diskurssit olen nimennyt seuraavasti: 1) toimiva kaupunki, 2) vaikuttavin paikka oppia sekä 3) hyvä elämä. Lisäksi tarkastelen kaupungin subjektipositioita eli toimijuuksia terveyden eriarvoisuudesta puhuessaan. Tutkimuksen perusteella aineistosta muodostuneet Helsingin kaupungin subjektipositiot ovat: 1) mahdollistaja, 2) kumppani ja 3) terveyden edistäjä. Johtopäätöksenä näyttää siltä, että kaupunkistrategia voi parhaimmillaan toimia terveyden eriarvoisuutta vähentävien toimien toteuttamista edesauttavana asiakirjana, kun se aidosti ohjaa kaupungin toimintaa eikä jää tekstin tasolle. Lisää laajempaa kansallista ja kansainvälistä tutkimustietoa tarvitaan kuitenkin edelleen tehokkaimpien terveyden eriarvoisuutta vähentävien strategialinjausten selvittämiseksi ja implementoimiseksi sekä näiden linjausten vaikutuksista terveyden eriarvoisuuteen. ... Health inequities have been recently a common issue in public discussion and politics. Even in Finland which has been considered to be a welfare state, health inequities have risen in 2000s and differences in health between population are significant. Family background has an impact on educational level and the risk of poverty. In this paper, I study health inequities in Helsinki City Strategy which is a statutory document guiding city operations by the Local Government Act. I also study in which subject positions Helsinki exists, when talking about health inequities. The Most Functional City in the World – Helsinki City Strategy sets the outlines for the city of Helsinki decision making in the years 2017–2021. Research methods used in this master’s thesis are thematic analysis and discourse analysis. The theory basis in my study is not only social determinants of health but also social determinants of health inequities. In this study, I did a systematic search for studies to find out the newest research on strategy based reducing of health disparities in cities. First, as a result, six themes were found in the Helsinki City Strategy. Themes are: infrastructure, child care and education, participation and work, social politics, health and well-being and equality. Three discourses of health inequity and three different subject positions were also found in the Helsinki City Strategy. The discourses are: 1) Functional City, 2) The most impactful place for learning and 3) A good life. These discourses were developed from six different themes laid down in the City Strategy. The themes are based on health prerequisites in the Ottawa Charter for Health Promotion. Subject positions of Helsinki in the findings are 1) an enabler 2) a partner and 3) a health promoter. As a conclusion, it seems that at best, a City Strategy can be a document to set guidelines to reduce health inequalities. Further research is needed to find the most effective ways to affect health inequalities by city strategies. ...

Terveyden eriarvoisuus sosioekonomiset terveyserot terveyden sosiaaliset määrittäjät kaupunkistrategia eriarvoisuus terveys terveyserot diskurssi kaupungit väestöryhmät edistäminen