Notkea ja refleksiivinen hyvinvointivaltio : suomalaisen hyvinvointivaltion muutoskeskusteluja Beckin ja Baumanin aikalaisdiagnoosien pohjalta

Tämän tutkimuksen tehtävänä on muodostaa aikalaisdiagnostinen näkemys suomalaisessa hyvinvointivaltiossa mahdollisesti käynnissä olevista muutoksista. Muutosta havainnoidaan tarkastelemalla suomalaisten hyvinvointivaltioasiantuntijoiden käymää keskustelua 1990- luvun käänteen jälkeisenä aikana. Tutkimuksessa suomalaista hyvinvointivaltiota koskeva muutoskeskustelu sijoitetaan laajempaan kontekstiin, jossa tutkitaan Zygmunt Baumanin ja Ulrich Beckin aikalaisdiagnoosien pohjalta, onko suomalaisen hyvinvointivaltion toimintaympäristö muuttumassa tavalla, joka voisi olla ilmaus Baumanin ja Beckin kuvailemasta modernin muutoksesta. Lopuksi arvioidaan miten hyvin suomalainen hyvinvointivaltio on valmistautunut kohtaamaan toimintaympäristössä tapahtuvia muutoksia. Baumanin ja Beckin aikalaisdiagnoosit ovat kuvauksia siitä, miten moderni muuttuu toiseksi tai notkeaksi moderniksi. Tässä tutkimuksessa lähdetään siitä oletuksesta, että mikäli moderni on muuttumassa tavalla, jota Bauman ja Beck kuvaavat sen täytyy näkyä myös modernin yhteiskunnan institutionaalisissa tendensseissä tavalla, joka vaikuttaa hyvinvointivaltion toimintaympäristöön. Modernin länsimaisen yhteiskunnan institutionaalisia tendenssejä tulkitaan Baumanin ja Beckin teorioiden kontekstissa ja näistä johdetaan muutoskuvaukset, jotka ilmentävät Baumanin ja Beckin aikalaisdiagnoosien pohjalta tulkittuja modernissa tapahtuvia muutoksia. Nämä muutoskuvaukset on nimetty yksilöllistymisen, ekonomisaation ja kansallisvaltiokehityksen modernisaatioprosessiksi, jotka ovat yhteenkietoutuneita globalisaation kanssa. Suomalaisen hyvinvointivaltion toimintaympäristössä mahdollisesti käynnissä olevia muutoksia tutkitaan asettamalla tutkimukseen valittujen suomalaisten hyvinvointivaltioasiantuntijoiden käymä keskustelu modernisaation muutosprosessien kontekstiin. Lopuksi arvioitiin käydyn keskustelun perusteella, miten hyvin suomalainen hyvinvointivaltio on varautunut muutosprosessien kuvaamaan toimintaympäristön muutokseen. Käsillä olevassa tutkimuksessa suomalaisten asiantuntijoiden käymän keskustelun pohjalta muodostui tulkinta hyvinvointivaltion hitaasta muuttumisesta 1990-luvun käänteen jälkeen. Modernisaatioprosessien vaikutus suomalaisen hyvinvointivaltion toimintaympäristöön tunnistettiin muiden paitsi kansallisvaltiokehityksen osalta. Suomalaisen hyvinvointivaltion tulkittiin ottaneen huomioon tai sopeutuneen toimintaympäristössä tapahtuviin modernisaatioprosessien kuvaamiin muutoksiin kohtalaisen hyvin. Hyvinvointivaltion tulkittiin siirtyneen pysyvään muutoksen tilaan, notkeuden ja refleksiivisyyden epookkiin.