Resurssien mobilisaatio syksyllä 2015 : pakkolait ja ammattiyhdistysliikkeen #STOP-mielenilmaus

Abstract

Tämä pro gradu tutkii amerikkalaiseen sosiaalisten liikkeiden tutkimusperinteeseen kuuluvan resurssien mobilisaation ilmenemistä palkansaajien #STOP-mielenilmauksessa 18.9.2015. Tutkimuksen kohteena on palkansaajakeskusjärjestöjen vastareaktio hallituksen esitykselle maan kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi. Tutkimukseni aineisto koostui palkansaajakeskusjärjestöjen kotisivuviestinnästä #STOP-mielenilmausta edeltävältä kahdelta viikolta 8.9.2015 – 18.9.2015 sekä mielenilmauksen live-tallenteesta. Kotisivuviestinnän tarkastelujakso alkoi maan hallituksen esityksestä kustannuskilpailukyvyn parantamiseksi 8.9.2015 ja päättyi palkansaajien keskusjärjestöjen organisoimaan #STOP-mielenilmaukseen 18.9.2015. Kotisivukirjoituksista 21 kpl oli SAK:n, 19 kpl oli STTK:n ja 13 kpl oli Akavan. Analysoidun live-tallenteen kesto oli 1:55:26. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa oli diskurssianalyysi. Kotisivuaineiston ja videotallenteen analyysin kautta rakentuneet diskurssit kuvasivat palkansaajakeskusjärjestöjen tuottamaa sosiaalista todellisuutta #STOP ¬-mielenilmauksen resurssien syntymisestä, kuluttamisesta ja menettämisestä. Palkansaajakeskusjärjestöjen edustama diskurssi oli vastakkainen maan hallituksen edustamalle diskurssille. Vastakkainasettelu synnytti epäoikeudenmukaisuutta, joka on vahva yksilö- ja yhteisötason resursseja mobilisoiva tekijä. Ammattiyhdistysliike otti tilanteessa resurssien mobilisaatiota suuntaavan ja sääntelevän instituution roolin. Se tarjosi epäoikeudenmukaisuutta kokeville yksilöille yhteisen foorumin vastustaa maan hallituksen näkemystä. Tutkimukseni osoittaa, että epäoikeudenmukaisuus on vahva yksilötason resursseja mobilisoiva tekijä. Ammattiyhdistysliike omaa edelleen potentiaalin mobilisoida jäsenistönsä liikkeelle, jos syy sen edustamalle jäsenistölle on tarpeeksi henkilökohtainen. Merkittävä syy yksilölle osallistua kollektiiviseen mielenilmaukseen on henkilökohtaiseen asemaan kohdistuvat uhkatekijät, jotka muuttaisivat toteutuessaan yksilön ja hänen läheistensä asemaa yhteiskunnan jäsenenä jollakin tapaa heikentävästi. Globalisoituva yhteiskunta, työelämän prekarisaatio, kansalaisuuskäsityksen muutos ja näiden aiheuttamat paineet työmarkkinoille tulevat myös jatkossa tarjoamaan ammattiyhdistysliikkeelle useita mahdollisuuksia koordinoida palkansaajien resurssien mobilisaatiota, jos se onnistuu säilyttämään roolinsa palkansaajien kollektiivisena edunvalvojana.