Liikuntakysymyksen ja kiihtyvyysanturin avulla arvioidun fyysisen aktiivisuuden vertailu

Abstract

Vaikka objektiiviset fyysisen aktiivisuuden arviointiin käytettävät menetelmät ovat kehittyneet viime vuosina paljon, yksinkertaisille subjektiivisille fyysisen aktiivisuuden arviointiin käytettäville menetelmille on edelleen tarvetta etenkin laajoissa epidemiologisissa tutkimuksissa. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia 7-portaisen liikuntakysymyksen ja kiihtyvyysanturin avulla määritetyn fyysisen aktiivisuuden välistä yhteyttä. Lisäksi tutkittiin miten kehonkoostumus sekä fyysistä suorituskykyä kuvaavat muuttujat vaikuttavat näiden kahden menetelmän avulla määritetyn fyysisen aktiivisuuden väliseen yhteyteen. Tutkielmassa pyritään myös selvittämään, onko liikuntakysymyksen vaihtoehtojen muotoilulla vaikutusta siihen, miten tutkittavat raportoivat fyysistä aktiivisuuttaan.

Tutkimus on osa ”estrogeeni, vaihdevuodet ja toimintakyky” (ERMA) -tutkimusta, jossa tutkittavat olivat 47–55-vuotiaita vaihdevuosien eri vaiheissa olevia naisia (n = 795). Vapaa-ajan fyysistä aktiivisuutta arvioitiin 7-portaisella liikuntakysymyksellä, jonka vastausvaihtoehdot vaihtelivat kilpaurheilusta vain pakollisten askareiden suorittamiseen päivittäin, sekä kiihtyvyysanturin avulla. Tutkittavia ohjeistettiin pitämään kiihtyvyysanturia lantiolla seitsemänä päivänä koko valveillaoloajan. Työaika ja vapaa-aika erotettiin toisistaan tutkittavien pitämien päiväkirjojen avulla ja vapaa-ajan datasta määritettiin aktiivisuuslukujen lisäksi paikallaanoloajan, kevyen sekä keskiraskaan ja raskaan fyysisen aktiivisuuden määrä. Tutkittavien kehonkoostumusta arvioitiin bioimpedanssimenetelmään perustuvan laitteen avulla ja fyysistä suorituskykyä kuuden minuutin kävelymatkan, maksimaalisen polven ojennusvoiman, esikevennyshypyn hyppykorkeuden sekä käden puristusvoiman avulla.

Tulokset osoittavat, että liikuntakysymyksen avulla määritetty fyysinen aktiivisuus on yhteydessä kiihtyvyysanturin avulla määritettyjen fyysistä aktiivisuutta kuvaavien muuttujien kanssa (|rs| = 0,105 – 0,333; p ≤ 0,003), mutta tutkimuksessa käytettyjen kehonkoostumusta sekä fyysistä suorituskykyä kuvaavien muuttujien ei havaittu vaikuttavan yhteyteen. Lisäksi kiihtyvyysanturin avulla määritettyjen kevyen ja etenkin keskiraskaan ja raskaan fyysisen aktiivisuuden määrien havaittiin eroavan liikuntakysymyksen mukaisissa luokissa toisistaan. Koska tässä tutkimuksessa käytetty liikuntakysymys oli yhteydessä kiihtyvyysanturin avulla määritettyyn fyysiseen aktiivisuuteen, eikä kehonkoostumusta ja fyysistä suorituskykyä kuvaavilla muuttujilla ollut vaikutusta yhteyteen, käytetyn liikuntakysymyksen voidaan todeta olevan hyväksyttävä menetelmä ainakin keski-ikäisten naisten fyysisen aktiivisuuden arvioimiseen. On kuitenkin mahdollista, että liikuntakysymyksen muotoilu, jossa korkeimmat luokat keskittyvät intensiteetiltään raskaampaan fyysiseen aktiivisuuteen on ongelmallinen, sillä se saattaa korostaa intensiteetiltään raskaamman aktiivisuuden merkitystä luokan valinnassa.

Regardless of the rapid development of objective physical activity assessment methods in recent years, there is still a need for simple subjective physical activity assessment methods especially in large epidemiological studies. The aim of this thesis was to study the associations of the self-report physical activity assessed with a single 7-level self-report question with accelerometer-measured physical activity and to scrutinize how the body composition and physical performance affect this association. Furthermore, the thesis focused on studying how the phrasing of the self-report question affects the self-reported physical activity level.

This research is part of the study Estrogenic Regulation of Muscle Apoptosis (ERMA) and the participants were women aged 47 to 55 undergoing their menopausal transition (n = 795). Their leisure time physical activity was assessed with accelerometer in addition to a self-report question that focused on the physical activity ranging from necessary daily routines to participation in competitive sports. The participants were instructed to wear the accelerometer for seven consecutive days on their right hip. Leisure time data was separated by utilizing the accompanying diary and the leisure time total counts and sedentary time was calculated in addition to time spent in light and moderate-to-vigorous activities. The body composition was assessed with multifrequency bioelectrical impedance analyzer and physical performance using four different measurements that included the tests for six-minute walk distance, knee extension force, vertical jump height and grip strength.

The results showed that physical activity assessed with the single self-report question is associated with accelerometer-measured physical activity variables (|rs| = 0.105 – 0.333, p ≤ 0,003) and that the body composition and physical performance measures did not moderate the association. Additionally, the accelerometer-measured time spent in light and especially moderate-to-vigorous activities was significantly different in groups based on self-report question of physical activity. Thus, the results indicate that the used single self-report question is an adequate method for physical activity assessment in middle-aged women. However, the phrasing of the question in which the descriptions of the more active levels focus distinctly on moderate and vigorous activities may emphasize the role of moderate-to-vigorous activity when choosing the physical activity level.