Urheiluyläkoulukokeiluun ja normaaliin perusopetukseen osallistuvien seitsemäsluokkalaisten nuorten fyysinen aktiivisuus ja sen yhteys koulumenestykseen

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka fyysisesti aktiivisia suomalaiset seitsemäsluokkalaiset nuoret ovat ja kuinka fyysinen aktiivisuus on yhteydessä heidän koulumenestykseensä. Tutkimuksessa oli mukana 370 nuorta 12 koulusta eri puolilta Suomea. Osa oppilaista oli Olympiakomitean urheiluyläkoulukokeiluun (n=216) osallistuvia nuoria ja osa normaalissa perusopetuksessa (n=125) opiskelevia nuoria. Tutkimukseen osallistuneista tyttöjä oli 186 ja poikia 181. Oppilaiden fyysistä aktiivisuutta, liikuntasuositusten täyttymistä ja koulumenestystä mitattiin koulussa tehdyn kyselyn avulla. Tulosten mukaan seitsemäsluokkalaiset liikkuivat paljon, keskimäärin 17,7 tuntia viikossa. Urheiluyläkoulukokeiluun osallistuvat liikkuivat keskimäärin 21,1 tuntia viikossa ja normaaliin perusopetukseen osallistuvat liikkuivat keskimäärin 11,5 tuntia viikossa. Vajaa neljäsosa normaaliin perusopetukseen osallistuvasta nuoresta saavutti fyysisen aktiivisuuden suosituksen, kun taas hieman yli puolet urheiluyläkoulukokeiluun osallistuvasta saavutti suosituksen. Fyysisen aktiivisuuden yhteyttä koulumenestykseen tarkasteltaessa havaittiin, että mitä enemmän nuorilla oli fyysistä aktiivisuutta, sitä paremman arvosanan he keskimäärin saivat liikunnassa. Fyysisen aktiivisuuden yhteyttä koulumenestykseen tarkasteltiin myös jakamalla aineisto kolmeen ryhmään ilmoitetun fyysisen aktiivisuuden viikkotuntimäärän perusteella. Ryhmien väliltä löytyi tilastollisesti merkitsevä ero ainoastaan liikunnan arvosanan kohdalla niin, että eniten liikkuvat saivat keskiarvollisesti korkeamman arvosanan verrattuna vähemmän liikkuviin. Vertailtaessa urheiluyläkoulukokeiluun ja normaaliin perusopetukseen osallistuvien oppilaiden koulumenestystä, ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero ainoastaan liikunnan arvosanan kohdalla, urheiluyläkoulukokeiluun osallistuvien eduksi. Tutkimuksemme liikunnallisista urheilijanuorista läheskään kaikki eivät saavuttaneet liikuntasuosituksia. Onkin aiheellista miettiä, tulisiko suositukset uudistaa viikoittaiseksi tavoitteeksi päivittäisen tavoitteen sijaan. Fyysisen aktiivisuuden yhteys koulumenestykseen ei ollut tutkimuksessa selkeä. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että liikuntasuositusten mukaisella fyysisellä aktiivisuudella on matala positiivinen yhteys koulumenestykseen, eikä fyysisen aktiivisuuden lisäämisestä ollut koulumenestykselle haittaa. Jatkossa mittaukset olisi mielenkiintoista tehdä objektiivisesti ja saada mukaan enemmän myös normaalin perusopetuksen oppilaita.

The aim of this study was to find out how physically active Finnish 7th graders are, and to determine how many of them meet the criteria for physical activity guidelines and whether physical activity was associated to their academic achievement. The sample consisted of 370 youths from 12 different schools across Finland. Some of the students were participating in the Youth Sports Programme by the Finnish Olympic Committee (n=216) and some students in the standard curriculum (n=125). The sample consisted of 186 girls and 181 boys. The students’ physical activity, how they met the guidelines and their academic achievement was measured with a questionnaire filled in school. According to this study, seventh-graders were physically very active, on an average 17.7 hours a week. The students in the Youth Sports Programme were physically active on an average 21.1 hours a week, whereas the peers on an average 11.5 hours a week. Less than a quarter of the students in the standard programme met the physical activity guideline criteria. At the same time more than half of the students in the Youth Sports Programme met the guideline criteria. Physical activity correlated with academic achievement. In average the more physically active the youth were the better grade they got in Physical Education. The correlation between physical activity and academic achievement was also observed by dividing the sample into three groups according to their self-reported physical activity levels. Between the groups, there was a statistically significant difference only regarding their Physical Education grade. The students who were very active received a better grade in Physical Education than the students who were less active. While comparing academic achievement between students who participated in the Youth Sports Programme and standard peers, there was a statistical significance in Physical Education. Students who participated in the Youth Sports Programme got better grades. Nowhere near all of the most physically active students in our study met the criteria for physical activity guidelines. Hence, with reason, it can be suggested that the guideline criteria should be reformed to weekly-based goals instead of daily-based goals. The correlation between physical activity and academic achievement is not linear. However, it seems that physical activity has low positive effect on academic achievement and increasing physical activity doesn’t affect student’s academic performance negatively. In the future it would be interesting to conduct further studies with objective measure tools and a larger sample size of standard peers.