Hirven (Alces alces) vaikutus puuston uusiutumiseen eri-ikäisrakenteisessa metsässä

Nykyisin Suomessa käytettävä, avohakkuuseen ja tasaikäiskasvatukseen perustuva metsänkäsittelytapa on hyvin yksipuolinen ja vähentää siksi metsien monimuotoisuutta. Yksi keino monipuolistaa metsärakennetta olisi siirtyä osalla metsäpinta-alasta eri-ikäisrakenteiseen kasvatukseen. Tämä jatkuvaksi kasvatukseksi kutsuttu tapa onkin herättänyt viimeaikoina kiivasta keskustelua puolesta ja vastaan. Eri-ikäisrakenteisessa kasvatuksessa metsä pysyy koko ajan peitteisenä, koska siitä korjataan kerralla poimintahakkuulla vain osa puista tai tehdään 0,1–0,5 ha pienaukkoja. Ainakin joillakin metsäaloilla eri-ikäisrakenteinen kasvatus on tutkimusten mukaan taloudellisesti kilpailukykyinen tapa nykyiseen tasaikäisrakenteiseen kasvatukseen verrattuna. Myös monet metsätuhot ovat eri-ikäiskasvatuksessa tasaikäiskasvatusta pienemmät. Hirvituhojen vaikutusta eri-ikäisrakenteisen metsän taimiin ei ole kuitenkaan aiemmin tutkittu, vaikka hirvi on Suomessa merkittävin taimikoita tuhoava eläin. Tasaikäisissä taimikoissa tehtyjen tutkimusten mukaan hirvi aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä, muuttaa puulajisuhteita ja vähentää metsän monimuotoisuutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten hirvituhot vaikuttavat puuston uusiutumiseen eri-ikäisrakenteisissa metsissä. Tätä varten kerättiin kesällä 2018 aineistoa pienaukoilta ja poimintahakkuualoilta eteläisestä Suomesta Kuhmoisista, Padasjoelta ja Hämeenlinnasta. Jokaiselle näytealalle sijoitettiin yhdeksän laskenta-alaa, joista laskettiin kaikki taimet ja kirjattiin samalla syötyjen määrä. Näistä laskettiin syötyjen taimien osuus jokaiselle näytealalle puulajeittain. Yhteenlaskettuun syötyjen taimien osuuteen metsänkäsittelytapa tai puuston pohjapinta-ala eivät vaikuttaneet. Tämä voi johtua puulajikoostumuksen vaihtelusta koealojen välillä, mikä lisää satunnaisvaihtelua. Syötyjen koivun- ja pihlajantaimien osuus oli kuitenkin pienempi poimintahakkuualoilla kuin pienaukoissa ja puuston pohjapinta-alan kasvu vähensi molemmilla lajeilla hirvituhoja. Samalla havaittiin, että hirvi suosii ravintonaan pihlajaa ja haapaa. Puun korjaaminen poimintahakkuulla ja riittävän puumäärän jättäminen metsäkuviolle vähentää hirvien metsänomistajille aiheuttamia taloudellisia vahinkoja. Samalla myös hirven valikoivasta laidunnuksesta aiheutuva metsän monimuotoisuuden väheneminen pienenee. Täytyy kuitenkin muistaa, että valoa vaativien lehtipuiden uudistuminen ei onnistu, mikäli puusto on metsäkuviolla liian tiheä.