УСВОЕНИЕ ВИДОВ РУССКОГО ГЛАГОЛА В ФИНСКОЙ АУДИТОРИИ

Abstract

On sanottu, että kielet eivät eroa toisistaan siinä, mitä niillä voidaan ilmaista, vaan mitä niillä on pakko ilmaista. Suomen kielessä voidaan ilmaista verbien aspektuaalisuutta eri kielellisin keinoin (esimerkiksi verbin objektin sijamuodolla). Sitä vastoin verrattain harvinaisia kaksiaspektisia verbejä lukuun ottamatta jokaiseen venäjän verbiin liittyy joko imperfektiivinen (rajaamaton) tai perfektiivinen aspektimerkitys (rajattu). Verbien aspektuaalisuus on slaavilaista kieliperhettä yhdistävä tekijä. Suomenkielinen oppija puolestaan, näitä kieliä käyttäessään, joutuu tekemään valintaa perfektiivisten ja imperfektiivisten verbien välillä; toiminto, johon suomenkieltä käyttäessä ei juuri pakollisesti joudu. Aspekteja pidetään yleisesti yhtenä venäjän kieliopin vaikeimmista asioista suomalaiselle opiskelijalle, koska suomen kielen aspektuaalisuutta ei ilmaista ensisijaisesti verbeillä. Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään keskeisimpien aspektimerkitysten rakentumista näissä kielissä. Aspekteja tarkastellaan oppimisen kannalta kahdesta näkökulmasta, aspektiparien muodostamisen ja toisaalta verbiaspektien merkityksen ja käytön osalta. Pyrin selvittämään, venäjän kielen aspektien oppimisen vaikeutta; miten venäjää vieraana kielenä, suomea äidinkielenään puhuva opiskelija mieltää venäjän verbiaspektien käyttöä ja merkityksiä, millaisia strategioita opiskelija käyttää verbiaspektien käytön yhteydessä ja mitä helppoja ja vaikeita piirteitä sisältää aspektiparien muodostus. Tämä ohessa tarkastellaan myös sitä, miten opiskelijat arvottavat aspektien hallintaa ja millaisia oppimisstrategioita suosisivat verbiaspektien tavoitteellisessa opiskelussa. Tästä tutkielmasta on rajattu pois liikeverbien aspektuaalisuuden tarkastelu. Liikeverbejä ja niiden oppimista on tutkittu mm. Erja Haapa-ahon pro gradu - tutkielmassa (2009).