Totuudenjälkeinen politiikka : käsite, konteksti ja muutos

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, missä ajallisessa ja poliittisessa kontekstissa totuudenjälkeisen politiikan käsitettä on käytetty sen historian aikana ja mitä ominaisuuksia siihen on liitetty. Tutkimus käsittelee totuudenjälkeisen politiikan käsitettä sen vuoden 2011 syntyhetkistä lähtien aina syksyyn 2016 asti, samalla tarkastellen käsitteen historiallista muutosta. Tutkimuksen kohteena on myös käsitteestä nousevien ominaisuuksien tarkempi tarkastelu. Aineistona tutkimuksessa käytetään totuudenjälkeiseen politiikkaan liittyviä uutisia, artikkeleita ja muita eri lehdissä julkaistuja kirjoituksia. Tutkimuksen näkökulma on pohjimmiltaan käsitehistoriallinen ja mukailee varsinkin Reinhart Koselleckin ja Quentin Skinnerin ajatuksia diakronisen ja synkronisen analyysin käsitteistä, joiden kautta tutkimus liittyy omalta osaltaan käsitehistoriallisen tutkimuksen perinteeseen. Synkronisen analyysin kautta totuudenjälkeisen politiikan käsite saa sen käyttöhetkiin liittyvän tilan ja kontekstin, kun taas diakronisen analyysin periaatteiden mukaisesti sen historiallista muutosta voidaan tarkastella eri aikoina. Lisäksi tutkimukseen kytkeytyy olennaisesti hermeneuttinen tulkinnan teoria, jonka avulla aineistoa on luettu ja analysoitu. Tutkimuksen tuloksista on todettavissa, että totuudenjälkeistä politiikkaa on käytetty alun perin varsinkin Yhdysvaltain republikaaniseen puolueeseen ja Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan liittyvässä kontekstissa, mutta myöhemmin se on myös liitetty Donald Trumpin presidentinvaalikampanjaan ja Ison-Britannian eroon Euroopan Unionista. Totuudenjälkeisen politiikan käsitteeseen kytkeytyvät läheisesti välinpitämättömyys faktoista, tietoisen valehtelun retoriset strategiat sekä kritiikki väärin toimivia äänestäjiä ja mediaa kohtaan. Myöhäisemmässä käytössä siihen on yhdistetty lisäksi oikeistopopulismi ja rasistinen keskustelu maahanmuutosta. Käsitteeseen liittyvät perusominaisuudet pysyivät kuitenkin pääosin muuttumattomana tarkastelujakson sisällä. Totuudenjälkeisen politiikan ominaisuuksien, kuten faktojen, valehtelun ja retoriikan voidaan tutkimustulosten perusteella katsoa myös kiinnittyvän teemallisesti poliittisen tutkimuksen historiaan ja problematiikkaan aina antiikin Kreikasta nykypäivään saakka.