Pro gradu-tutkielmassani selvitän, minkälainen kuva osallisuudesta ja kansalaisyhteiskunnan tehtävästä osallisuuden edistäjänä hahmottuu Euroopan sosiaalirahaston osallisuushankkeiden loppuraporttien perusteella. Syrjäytymisen ehkäisystä on tullut tärkeä yhteiskuntapoliittinen tavoite ja osallisuuteen viitataan usein syrjäytymisen vastakohtana. Kansalaisyhteiskuntaan ja kansalaisjärjestöihin on kohdistettu runsaasti odotuksia syrjäytymisen ehkäisijöinä. Samanaikaisesti järjestöjen rooli hyvinvointipalveluiden tuottajina on vahvistunut, kun ollaan siirrytty kohti monimuotoisempaa julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välistä työnjakoa. Lisäksi määräaikaiset hankkeet ovat vakiintuneet tärkeäksi toiminnan viitekehykseksi julkisen sektorin peruspalveluiden rinnalla. Euroopan sosiaalirahasto on merkittävä hankkeiden rahoittaja, jonka yhtenä tavoitteena on osallisuuden lisääminen ja köyhyyden poistaminen. Tutkielmani teoreettinen viitekehys muodostuu osallisuutta ja kansalaisyhteiskunt
aa käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta. Tutkimusaineistoni koostuu 16 Euroopan sosiaalirahaston osallisuushankkeen loppuraportista, joita olen analysoinut laadullisen aineistolähtöisen ja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Hankkeet on toteutettu Suomessa aikavälillä 2014-2017 ja niiden toteuttajat ovat pääosin yhdistyksiä tai julkisen sektorin toimijoita.
Aineistossani osallisuus hahmottuu liittymisenä erilaisiin osallisuuden osa-alueisiin kuten omaan elämään, yhteisöön, palvelujärjestelmään, työmarkkinoihin ja koulutukseen. Lisäksi omana osallisuuden ulottuvuutena jäsentyy omaehtoinen osallistuminen ja kansalaisvaikuttaminen. Hankkeissa osallisuuden perusta luodaan niihin osallistuvien ihmisten kunnioittavassa ja yksilöllisessä kohtelussa. Osallisuuden alimmalla tasolla toteutuu asiakkaan kuuleminen ja hänen näkemystensä huomioiminen hankkeen toiminnassa. Osallisuuden kasvaessa asiakas saa hankkeissa myös kehittäjän, vaikuttajan ja kumppanin rooleja. Kansalaisyhteiskunnan tehtävä osallisuuden edistämisessä näyttäytyy yksinkertaisimmillaan kolmannen sektorin palveluntuotantona ja julkisen sektorin yhteistyötahona. Osallisuutta edistetään sekä organisoituneena järjestötoimintana että kansalaisten omaehtoisena toimintana järjestöjen ulkopuolella. Kansalaisyhteiskunnalla voi olla tärkeä rooli asiakkaiden kansalaisuuden tukemisessa palvelujärjestelmässä ja se voi edistää sivistynyttä vuoropuhelua yhteiskunnallisen kehityksen suunnasta. Lisäksi se voi mahdollistaa aktiivisen kansalaisvaikuttamisen. Autonominen ja monimuotoinen kansalaisyhteiskunta voi tarjota ihmisille monenlaisia osallisuuden muotoja ja haastaa yksiulotteista käsitystä osallisuudesta palkkatyöhön osallistumisena. Riskeinä ovat kansalaisyhteiskunnan roolin typistyminen ensisijaisesti palveluntuotannoksi sekä hankkeiden myönteisten osallisuusvaikutusten lakkaaminen rahoituksen loppuessa.
...
