Fenomenologia ja olemiskysymys : Heideggerin varhaisen Husserl-kritiikin vahvuudet ja rajat

Tutkin työssäni Martin Heideggerin Prolegomena zur Geschichte des Zeitbegriffs (1925) -luentosarjassaan esittämää Husserl-kritiikkiä. Selvitän, mitä Heidegger tarkoittaa väittäessään Edmund Husserlin fenomenologiaa ”epäfenomenologiseksi” ja tutkin, kuinka kyseinen kritiikki kytkeytyy toiseen Heideggerin kriittiseen huomioon, jonka mukaan Husserl sivuuttaa kysymyksen siitä, miten intentionaalisuus eli tietoisuuden aktien suuntautuneisuus on itse olemassa. Arvioin lisäksi, onko Heideggerin kritiikki pätevää. Tutkimukseni on luonteeltaan pääosin eksegeettinen ja käyttää ensisijaisina lähteinään Husserlin ja Heideggerin teoksia ja luentoja. Tulkitsen Husserlin ja Heideggerin fenomenologisia hankkeita osana laajempaa 1800–1900-lukujen filosofian ja tieteen kehitystä. Erittelen Heideggerin kritiikistä neljä erisisältöistä kriittistä argumenttia ja osoitan, että kyseiset kritiikin juonteet kytkeytyvät Heideggerin Dasein-analytiikan keskeisiin ideoihin. Erottelen lopuksi Heideggerin kritiikin lähtökohtina toimivat fenomenologiset ja ontologiset oletukset toisistaan ja kritisoin niitä Husserlin fenomenologian näkökulmasta. Esittämäni tulkinta nojaa osittain Husserl- ja Heidegger-tutkijoiden aiempiin tulkintoihin, joita esittelen ja kommentoin, mutta työn kriittinen osuus sisältää myös systemaattista argumentointia. Tutkimustuloksenani esitän, että Heideggerin epäfenomenologisuuskritiikki ja väite, että Husserl jättää selvittämättä intentionaalisuuden olemistavan, kohdistuvat ensisijaisesti Husserlin erotteluun luonnollisen ja fenomenologisen asenteen välillä. Esitän myös, että Husserlin fenomenologian näkökulmasta voidaan esittää niin vahvaa kritiikkiä Heideggerin epäfenomenologisuuskritiikin taustalla vaikuttavia Dasein-analytiikan ydinajatuksia kohtaan, että Heideggerin kritiikin pätevyys voidaan perustellusti kyseenalaistaa.