"Koska ne tunteethan meijät on ajanu syömisongelmaisiks sillon aiemmin" : elämäntapamuutoksessa koetut tunteet ja niistä puhuminen

Tunteet ovat hetkellisiä vasteita sille, miten ihminen tulkitsee senhetkisen tilanteensa. Yleisimpiä universaaleja perustunteita ovat esimerkiksi ilo, suru, pelko ja viha. Tässä tutkimuksessa tunteisiin suhtaudutaan perustunteita laajemmin, jolloin tunnetilassa voi yhdistyä useankin tunteen muodostama tunnekokonaisuus, kuten ”häpeilevä syyllisyys”. Elämäntapamuutoksiin liittyy positiivisia tunteita, kuten empatian ja tuen tunteita, tyytyväisyyttä, itsevarmuutta sekä energisyyden kasvua, mutta myös muutosta estäviä tunteita, kuten haavoittuvuutta, pelkoja ja häpeää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia tunteita elämäntapamuutoksen ryhmäohjauksessa esiintyy, sekä miten tunteiden huomioiminen koetaan elämäntaparyhmässä. Tutkimus toteutettiin ryhmähaastatteluina kahdessa elämäntaparyhmässä (n=12) Keski-Suomen alueella syksyllä 2015. Tutkimusaineisto analysoitiin Giorgin fenomenologista metodia soveltamalla. Ryhmähaastattelut analysoitiin erikseen, ja lopuksi molempien ryhmien merkitysverkostoista tuotettiin vielä merkitysyhteyksiä kuvaava merkityskartta. Elämäntapamuutosryhmän alussa koettiin iloa, toivoa ja odotusta ryhmän tuomasta aikaisempaa pitempikestoisesta avusta. Muutoksen teon taustalla koettiin syyllisyyttä ja terveyden menettämisen pelkoa. Ryhmistä nousi selkeästi esille vertaistuen merkitys ja ryhmään liittyvä luottamus, hyväksyntä, samaistuminen, voimaantuminen, avun saamisen tunne sekä humoristisuus. Alussa ilmennyt pelko muutoksen epäonnistumisesta helpottui ryhmään tutustumisen myötä. Toisaalta ryhmän päättymiseen liittyvää yksinjäämistä pelättiin ja epäonnistumisen ja selviämisen pelko oli myöhemminkin läsnä. Ryhmätapaamisista saatiin kattavaa tietoa muutoksen teon avuksi, mikä lisäsi osaamisen tunnetta elämäntavoissa ja tyytyväisyyttä elämäntaparyhmään. Toisaalta toisessa ryhmässä nousi esiin pettymystä ohjauksen vähenemiseen loppua kohden. Muutoksen myötä minäpystyvyys, itsearvostus ja onnistumisen ilo kasvoivat. Toisaalta myös takapakit ja vaikeudet muutoksen teossa herättivät pettymystä ja turhautumista. Tunteiden käsittelyyn ja säätelyyn liittyi vaikeuden ja avuttomuuden tunteita, ja tämän huomioimista osana elämäntaparyhmän toimintaa toivottiin ja arvostettiin. Vertaistuki, ryhmän ilmapiiri ja pitkäkestoisuus ovat tärkeitä elämäntapamuutoksessa sekä lisäävät osaamisen ja minäpystyvyyden tunteita. Tunteiden huomioimiselle tai vapaalle keskustelulle tulee varata aikaa elämäntapamuutosryhmissä, koska muutos herättää monenlaisia tunteita, jotka voivat pahimmillaan vaikeuttaa edistymistä. Tunteiden huomioimista kannattaa painottaa etenkin ryhmän loppuvaiheessa. Riittävästä ryhmäohjauksen kestosta tulee huolehtia, ja ryhmän jälkeisiä tuen saannin muotoja tulee kehittää.