dc.description.abstract | Nykypäivänä ihmiset kokevat työn yhtenä suurena stressin aiheuttajana. Työstressi onkin yksi pääsyistä sairauspoissaoloille ja työkyvyttömyydelle. Fyysisellä kunnolla on havaittu olevan positiivisia yhteyksiä sekä subjektiiviseen
että objektiiviseen työstressiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko yhdistetyllä kestävyys- ja voimaharjoittelulla vaikutuksia fyysiseen kuntoon, työstressiin ja työkykyyn istumatyötä tekevillä naisilla.
Tutkimukseen osallistui 46 lähtötasoltaan kohtalaisesti liikkuvaa yli 27-vuotiasta työikäistä naista. Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään: harjoitusryhmä (HR, n=24) ja kontrolliryhmä (KON, n=22). Harjoitusryhmä toteutti 12 viikon samassa harjoituksessa tehdyn yhdistetyn kestävyys- ja voimaharjoittelujakson. Harjoittelujakso sisälsi ensimmäisen kuuden viikon aikana kaksi harjoitusta viikossa ja viimeisen kuuden viikon aikana kolme harjoitusta viikossa. Harjoitukset sisälsivät 30 min kestävyysosion ja 30 min voimaosion. Kestävyysharjoitteet olivat sekä matalaintensiteettistä (70 % HRmax) että korkeaintensiteettistä (90 % HRmax) kuntopyöräilyä. Voimaosiossa tehtiin harjoitteita niin ala- kuin ylävartaloille (viikot 1-6: 14 toistoa, viikot 7-12: 6-10 toistoa). Kontrolliryhmää neuvottiin ylläpitämään normaalia arkiaktiivisuuttaan koko mittausjakson ajan. Tutkimuksen mittaukset sisälsivät Åstrandin epäsuoran ergometritestin (VO2max), hermolihasjärjestelmän testejä (dynaaminen jalkaprässi: 1RM ja toistomaksimi, dynaaminen pystypunnerrus käsipainolla: toistomaksimi 80 % 1RM ja isometrisiä voimamittauksia),työkykyindeksikyselyn, PSS -stressikyselyn sekä viiden vuorokauden sykevälivaihtelumittauksen. Harjoitusryhmä toteutti mittaukset kolmesti (pre-mid-post) ja kontrolliryhmä kahdesti (pre-post).
Harjoitusryhmä paransi kestävyyssuorituskykyään tilastollisesti merkitsevästi, kun taas kontrolliryhmällä parannukset eivät olleet merkitseviä pre-post -testien välillä (HR 9,9 ± 10,0 % p=0.001; KON 2,2 ± 6,3 %, p=0.17). Harjoitusryhmä paransi myös dynaamisia voimaominaisuuksiaan tilastollisesti merkitsevästi (HR JP 1RM 11,2 ± 9,7 %, p=0.001; JP RM 80%, 100,8 ± 69,4 %, p=0.001). Myös kontrolliryhmällä havaittiin muutoksia, mutta ne olivat selvästi pienempiä verrattuna harjoitusryhmään (KON JP 1RM 3,4 ± 4,4 %, p=0.001; JP RM 80 %, 22,7 ± 20,2 %, p=0.001). Myös isometristen voimamittausten voimien summa parantui harjoitusryhmällä tilastollisesti merkitsevästi, kun taas kontrolliryhmällä tilastollisesti merkitsevästi muutoksia ei tapahtunut (HR 20,2 ± 12,8 %,
p=0.001; KON 5,6 ± 13,3 %, p=0.07). Sykevälivaihtelulla mitattu työstressi pieneni harjoitusryhmällä stressiindeksin osalta tilastollisesti merkitsevästi (-17,2 ± 16,3 %, p=0.001). Myös työpäivien aikainen parasympaattista
hermotusta kuvaava HF-muuttuja lisääntyi harjoitusryhmällä (HF 35,2 ± 72,8 %, p=0.01). Kontrolliryhmällä ei todettu samankaltaisia muutoksia minkään sykevälivaihtelumuuttujan osalta. Sama trendi näkyi myös unipalautumisen
osalta, jossa tapahtui useissa eri sykevälivaihtelumuuttujissa tilastollisesti merkitseviä muutoksia harjoitusryhmän osalta (RMSSD 15,8 ± 26,2 %, p=0.009; HF 36,8 ± 57,1 %, p=0.032; LF 36,1 ± 48,5 %, p=0.002) kun taas kontrolliryhmällä ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Työkykyindeksi parantui harjoitusryhmällä tilastollisesti merkitsevästi (3,8 ± 8,3 %, p=0.035) kun taas kontrolliryhmän muutokset olivat jopa negatiiviset (-2,7 ± 10,3 %, p=0.14).
Kahdentoista viikon mittainen yhdistetty kestävyys- ja voimaharjoittelu näyttäisi parantavan fyysisiä omaisuuksia merkittävästi. Myös kontrolliryhmällä havaittiin tilastollisesti merkitseviä muutoksia johtuen todennäköisesti oppimisen vaikutuksesta. Käytetyllä harjoitusmuodolla havaittiin myös positiivisia vaikutuksia sykevälivaihtelulla mitattuun stressiin ja uneen sekä subjektiiviseen työkykyindeksiin. Subjektiivisessa stressissä ei havaittu kuitenkaan tilastollisesti merkitseviä muutoksia, vaikka trendi oli positiivinen. Suhteelliset parannukset yön aikaisessa sykevälivaihtelussa olivat positiivisesti yhteydessä kestävyysominaisuuksien parannuksiin harjoitusryhmällä. Voidaan todeta, että yhdistetty kestävyys- ja voimaharjoittelu on hyvä tapa lisätä fyysistä kuntoa, vähentää ja ennaltaehkäistä haitallista stressiä sekä parantaa yöpalautumista ja työkykyindeksiä istumatyötä tekevillä naisilla.
Avainsanat: Yhdistetty kestävyys- ja voimaharjoittelu, työstressi, työkykyindeksi, sykevälivaihtelu | fi |