Viittoman paikka kaventuneessa näkökentässä

Maisterintutkielmani tavoitteena oli selvittää viittoman rakenteen ja viittomatilan muutoksia, jotka syntyvät kuurosokeiden kaventuneen näkökentän seurauksena. Vertailukohtana käytettiin tavanomaisen suomalaisen viittomakielen rakennetta. Kaventuneen näkökentän tiedetään aiheuttavan muutoksia viittomakieleen. Suomalaisessa ja ulkomaisessa viittomakielen tutkimuksessa tätä tutkimusaihetta ei ole systemaattisesti selvitetty. Lahtinen (2006) on tutkimuksessaan havainnut kaventuneeseen näkökenttään viittomisessa käsimuotojen selventymistä ja viittoman liikkeen hidastumista. Viittomakielen variaatiota eri artikulaatiopaikoissa on selvitetty amerikkalaisen viittomakielen tutkimuksessa, mutta tutkimus ei varsinaisesti ole keskittynyt kapean näkökentän viittomakieleen. Maisterintutkielmani on tapaustutkimus, jossa on kaksi Usherin syndroomaa sairastavaa kuurosokeaa keskusteluparia. Aineistosta poimittiin 48 viittomaa, jotka informantit viittoivat vapaassa tilassa kapeassa näkökentässä keskenään samalla tavalla ja jotka poikkesivat suomalaisen viittomakielen perussanakirjan viittomista. Tutkimuksessani kartoitettiin viittomatilan, käsien korkeuden, käden, pään ja vartalon orientaation sekä viittoman paikan muuttumista. Analyysini apuna käytin amerikkalaisten Liddellin ja Johnsonin (1989) kehittämää foneettista merkitsemisjärjestelmää, jonka kautta analysoin viittomien artikulaatiopaikkaa pään ja vartalon alueella neutraalitilassa. Tutkimusaineiston kaikissa muuttuneissa viittomissa viittomapaikka siirtyy ylemmäksi hartioiden tai kasvojen korkeudelle. Viittomat näkyvät selvemmin vastaanottajalle kaventuneessa näkökentässä, kun viitotaan hartioiden korkeudella. Myös kontaktissa olevat viittomat siirtyivät ylemmäs. Erityisesti numeraaleissa tapahtui muutoksia viittoman paikassa ja orientaatiossa. Käsimuodon muutos tapahtui vain yhdessä viittomassa POLVI, jossa dominoiva käsi osoittaa passiivisen käden etusormen niveltä polven asemasta. Viittoma KOIRA muuttui yksikätisestä viittomasta kaksikätiseksi viittomaksi ja samalla viittomispaikka vaihtui ylemmäs. Viittoman liikkeen analysointi ei ole kaikilta osin yksiselitteistä. Aineistosta havaittiin 34 viittomassa liikkeen hidastumista etenkin lukusanojen ja sormiaakkosten viittomissa. Analysoitujen viittomien joukossa ei ollut mainittavia muutoksia ei-manuaalisessa parametrissa, ainoastaan sormiaakkosissa suun liike eli huulio näkyi tavallista vahvemmin. Tutkimuksessani pyrittiin ensimmäistä kertaa systemaattisesti selvittämään kapean näkökentän aiheuttamia muutoksia viittoman rakenteessa. Tutkimuksen havainnot auttavat tiedostamaan kapean näkökentän kommunikaatioon ja keskusteluun liittyviä ongelmia. Tutkimusta voi myös hyödyntää viittomakielen opetuksessa esimerkiksi havainnollistamaan viittomakielen artikulaatiopaikkoja.