Vaihdevuosistatuksen yhteys lihasmassaan ja toimintakykyyn 47 - 55 -vuotiailla naisilla

Ikääntymisen myötä tapahtuva lihasmassan väheneminen heikentää ikääntyneiden toimintakykyä. Vaihdevuodet ovat normaali naisen ikääntymiseen liittyvä ajanjakso, johon liittyvillä hormonaalisilla muutoksilla saattaa olla vaikutusta lihasmassan vähenemiseen jo keski-iässä. Tämän poikkileikkausaineistoa hyödyntävän tutkielman tarkoitus oli selvittää, onko 47 - 55 -vuotiaiden naisten vaihdevuosistatuksen ja lihasmassan välillä yhteyttä sekä onko vaihdevuosien, lihasmassan ja toimintakykyä mittaavien käden puristusvoiman ja maksimaalisen kävelynopeuden välillä yhteyttä. Tutkielman tarkoituksena oli myös selvittää sarkopenian esiintyvyyttä eri vaihdevuosiryhmissä. Tutkielman aineisto koostui Jyväskylän yliopiston Gerontologian tutkimuskeskuksen ja Liikuntatieteellisen tiedekunnan Estrogeeni, vaihdevuodet ja toimintakyky (ERMA) -tutkimuksen alkumittausaineistosta. Tutkittavat jaettiin verinäytteestä mitattujen hormonipitoisuuksien ja vuotopäiväkirjan perusteella neljään ryhmään: pre-menopaussi (n=237), aikainen perimenopaussi- (n=182), myöhäinen perimenopaussi- (n=193) ja postmenopaussiryhmään (n=290). Lihasmassa (kg) mitattiin DXAmittauksella. Käden puristusvoima (kg) mitattiin voimadynamometrillä ja maksimaalinen kävelynopeus (m/s) 10 metrin matkalta. Vaihdevuosiryhmien välisiä keskiarvoeroja tarkasteltiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä, c 2 -testillä, Kruskall-Wallisin testillä ja kovarianssianalyysillä (ANCOVA), jossa kovariaatteina olivat fyysinen aktiivisuus ja rasvamassa. Tutkielman tulosten mukaan vaihdevuosistatus oli yhteydessä lihasmassaan (kg), lihasmassaindeksiin (kg/m2 ) ja käden puristusvoimaan (p<0.001). Lihasmassassa pre-menopaussiryhmän keskiarvo (43.0±4.3kg) oli korkeampi kuin myöhäisen perimenopaussin (41.8±4.5kg, p=0.002) ja postmenopaussiryhmän keskiarvot (41.5±4.1kg, p<0.001). Myös lihasmassaindeksissä pre-menopaussiryhmän keskiarvo (6.7±0.6 kg/m2 ) oli korkeampi kuin sekä myöhäisen perimenopaussiryhmän (6.6±0.6 kg/m 2 , p=0.043) että postmenopaussiryhmän keskiarvo (6.5±0.6 kg/m 2 , p=0.001). Käden puristusvoimassa pre-menopaussiryhmän keskiarvo (31.3±6.0kg) ja aikaisen perimenopaussiryhmän keskiarvo (32.2±6.1kg) olivat korkeammat kuin postmenopaussiryhmän keskiarvo (30.0±5.4kg, p<0.001). Pre-sarkopenian esiintyvyys oli pre-menopaussiryhmässä 2.9%, aikaisessa perimenopaussiryhmässä 2.1%, myöhäisessä perimenopaussiryhmässä 3.1% ja postmenopaussiryhmässä 5.8%. Sarkopenian esiintyvyys oli aikaisessa - ja myöhäisessä perimenopaussissa 0.5%. Näyttää siltä, että mitä pidemmälle vaihdevuodet etenevät, sitä vähemmän on lihasmassaa, mikä edelleen näyttää olevan yhteydessä myös käden puristusvoimaan. Tulosten perusteella sarkopenian esiintyvyys eri vaihdevuosiryhmissä oli erittäin alhainen, mutta menopaussi-ikää lähestyvien naisten olisi kuitenkin viimeistään tässä vaiheessa kiinnitettävä huomiota lihasmassaa ylläpitäviin elintapoihin.

Aging declines muscle mass which is associated with impairments in physical performance. Menopause is a normal period in women’s life and menopause related hormonal changes could cause decline in muscle mass already in middle-age. A cross-sectional data was used in this study. The aim was to determine the association of menopause status with muscle mass and physical performance, as well as, to determine the prevalence of sarcopenia in different menopause status. This study is based on the baseline data of Estrogenic Regulation of Muscle Apoptosis (ERMA)- study. Women aged from 47 to 55 years were assigned to pre (n=237)-, early peri (n=182)-, late peri (n=193) - and postmenopausal (n=290) groups based on their hormonal status and menstrual diary. Dual-energy X-ray absorptiometry (DXA) was used to measure muscle mass (kg), a dynamometer to measure grip strength and a walking speed test of 10-meter distance to measure maximal gait speed (m/s). One way anova, c 2 -test, Kruskal-Wallis test and analysis of covariance (ANCOVA) were used to delineate differences between menopausal groups. Used covariates were physical activity and fatmass. Linear regression models were constructed to estimate the association of gait speed and grip strength with other variables. In the present study, menopause status was significantly associated with muscle mass, muscle mass index and grip strength (p<0.001). Significant group differences in muscle mass were between premenopausal (43.0±4.3kg) and late perimenopausal (41.8±4.5kg, p=0.002) and postmenopausal group (41.5±4.1kg, p<0.001). The muscle mass index differed between the pre-menopausal (6.7±0.6 kg/m2 ) and late perimenopausal (6.6±0.6 kg/m2 , p=0.043) and postmenopausal group (6.5±0.6 kg/m2 , p=0.001). Also, the grip strength differed between pre-menopausal (31.3±6.0kg) and postmenopausal group (30.0±5.4kg, p<0.001). In addition, early perimenopausal group (32.2±6.1kg) differed from the postmenopausal group (p<0.001). In the present study, 2.9% of pre-menopausal, 2.1 % of early perimenopausal, 3.1 % of late perimenopausal and 5.8% of postmenopausal women were classified as having pre-sarcopenia. 0.5 % of early perimenopausal and 0.5 % of late perimenopausal women were classified as having sarcopenia. It seems that the further the menopausal stage progress, the less muscle mass, which still seems to affect the grip force. Based on the results, women approaching menopause should at least pay attention to muscle mass maintaining lifestyles.