Saako näitä edes katsoa? : osallisuuden kulttuuri mielenterveysvlogeissa

Abstract

Tutkimuskysymykseni tässä tutkielmassa ovat: Millaista puhetta tuotetaan mielenterveydestä suomalaisissa videoblogeissa? Toiseksi, millaista osallisuuden kulttuuria on tunnistettavissa vlogikulttuurin mielenterveysaiheisissa sisällöissä? Tarkoituksena on kuvailla tämänhetkistä suomalaista YouTube-videoiden ympärille syntynyttä yhteisöllisyyttä ja kulttuuria, josta käytän nimitystä vlogikulttuuri. Teoreettinen viitekehykseni pohjautuu osallisuuteen ja Henry Jenkinsin osallisuuden kulttuurin käsitteeseen. Aineisto koostuu digitaalisen etnografian avulla havainnoimistani vlogeista sekä niiden kommenttikeskusteluista kokoamastani tekstiaineistosta. Analyysimenetelmä on sisällönanalyysi. Työssäni pohdin tutkimuseettisiä seikkoja, jotka liittyvät julkisen, mutta henkilökohtaisia tietoja sisältävän kulttuurin tarkastelemiseen.

Tutkimustuloksena olen muodostanut neljä puhekategoriaa, jotka ovat mielenterveyden määrittelypuhe, psykiatrisen osastohoidon puhe, viiltely- ja itsetuhoisuuspuhe sekä instituutio- ja palvelujärjestelmäpuhe. Tutkielmani tuloksista voidaan päätellä, että suomalaisessa vlogikulttuurissa kietoutuvat yhteen nuorten vapaa-ajalla viihtyminen sekä tiedonhaku. Vlogit voivat tarjota vertaistuellista sisältöä mielenterveyteen liittyvistä asioista ja yksittäiset kanavat tai videojulkaisut toimia osallisuuden kokemuksen mahdollistavana tilana. Parhaimmillaan puhe mielenterveydestä on yhteisyyttä ja yksilön omaa ääntä vahvistavaa, mutta varsinaisesti vlogikulttuuri ei pysty tarjoamaan kaikille osallistujilleen tuota kokemusta.