"Kantona kantotuoli kaskessa, on pelin ja vatvomisen paikka." : Kari Aronpuron pelkkää barnumia myöhäiskonseptualistisena runokirjana

Tutkielmassani tarkastelen Kari Aronpuron kollaasiteosta pelkkää barnumia (2014) myöhäiskonseptualistisena runokirjana. Teosanalyysini pohjaa suomalaisen konseptualistisen runouden tradition uudelleenluentaan, jossa määrittelen traditiolle neljä toisiaan seuraavaa periodia: protokonseptualismin, konseptualismin, myöhäiskonseptualismin ja jälkikonseptualismin. Työn teoreettisia viitekehyksiä ovat konseptualistisen ja jälkikonseptualistisen kirjallisuuden teoria (esim. Felix Bernstein, Blomberg, Bök, Goldsmith, Joensuu, Kilpiö, Place & Fitterman, Tavi) sekä Gilles Deleuzen (ja Félix Guattarin) jälkistrukturalistinen filosofia. Lisäksi kolmessa tekstianalyysiluvussa tarkennan huomioni barnumin tekstimateriaalin motivoimilla alarajauksilla, jotka ovat ensimmäisessä analyysiluvussa tekijyys, toisessa tunteet ja affektit sekä kolmannessa kirjoittamisen etiikka. Pelkkää barnumia hahmottuu analyysissani tekstinä, joka toimii suomalaisen konseptualistisen tradition murroskohdassa. Kirja on kirjoituksen menetelmissään, informaation määrässään ja intertekstuaalisuudessaan runsas, ja tätä kautta se on alituisesti itseään purkava, lukijalle vaikeasti hallittava ja uusia horisontteja kohti hapuileva teos. Tulkintani pyrkimyksenä on syventää käsitystä konseptualismin tekijyydestä, affektiivisuudesta, etiikasta ja suhteesta ääneen.