Luonnosta Virtaa -intervention yhteys osallistujien psykologiseen irrottautumiseen, työuupumukseen ja työn imuun

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella ryhmämuotoisen luontoavusteisen Luonnosta Virtaa -intervention ja siihen osallistuneiden työntekijöiden työhyvinvoinnin yhteyksiä. Tutkimuksessa tarkasteltiin välittömän psykologisen irrottautumisen muutoksia jokaisen interventiokerran yhteydessä. Psykologisen irrottautumisen, työuupumuksen ja työn imun muutoksia tarkasteltiin alkumittauksen ja yhden kuukauden seurannan välillä. Muutoksia tarkasteltiin kolmessa eri tutkimusryhmässä, joita olivat LuoVi -ryhmä, itsenäiset ulkoilijat ja kontrolliryhmä. Tutkimuksen osallistujista (N=121) 49% kuului LuoVi -ryhmään, 29% itsenäisten ulkoilijoiden ryhmään ja 22% kontrolliryhmään. Osallistujista suuri osa (91%) oli naisia, pääasiallisesti terveydenhuolto- ja koulutusaloilta. Interventio toteutettiin Suomessa neljällä eri paikkakunnalla kolmena ajankohtana: syksyllä 2016, keväällä 2017 ja syksyllä 2017. Interventioon kuului viisi puolentoista tunnin tapaamista, jotka toteutettiin osallistujien lähiluonnossa. Intervention tavoitteena oli hyvinvointia tukevan luontoympäristön tunnistaminen, hyväksyvä ja tietoinen läsnäolo omassa luontomielipaikassa sekä fyysisen ja sosiaalisen tuen yhdistäminen osaksi työhyvinvointia (Lappalainen, Lappalainen, Puolakanaho, Salonen, & Hyvönen, 2017). Itsenäisiä ulkoilijoita pyydettiin viettämään aikaa luonnossa niin ikään puolitoista tuntia kerrallaan samana päivänä LuoVi -ryhmän kanssa. Kontrolliryhmä jatkoi elämäänsä normaalisti. Tutkittavat muuttujat olivat psykologinen irrottautuminen, työuupumus ja työn imu. Välitöntä psykologista irrottautumista mitattiin kaikilla tutkimusryhmillä samanaikaisesti LuoVi -ryhmän interventiokertojen kanssa. Mittaukset suoritettiin ennen ja jälkeen interventiokertoja lähetetyillä sähköpostikyselyillä. Psykologista irrottautumista, työuupumusta ja työn imua mitattiin alku- ja seurantamittausten yhteydessä. Tutkimusmenetelminä käytettiin korrelaatiotarkasteluja, yksisuuntaista varianssianalyysiä (ANOVA), toistomittausten kovarianssianalyysiä (ANCOVA), toistomittausten monimuuttujaista varianssianalyysiä (MANOVA) ja toistomittausten monimuuttujaista kovarianssianalyysiä (MANCOVA). Toistomittausten kovarianssianalyyseissä käytetyt kovariaatit olivat tutkittavasta muuttujasta riippuen ikä, työhön liittyvät ponnistelut ja palkkiot. Tutkimuksessa havaittiin, että välitön psykologinen irrottautuminen lisääntyi tilastollisesti merkitsevästi kaikilla tutkimusryhmillä jokaisen interventiokerran aikana. Tutkimusryhmien välillä ei kuitenkaan havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja muutoksissa. Yhden kuukauden seurannassa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä muutoksia tutkittavissa muuttujissa. Tulosten perusteella tällä tutkimusasetelmalla ei saatu esille mahdollisia tutkimusryhmien välisiä eroja työhyvinvoinnin muutoksissa. Tämän tutkimuksen pohjalta ehdotetaan, että työhyvinvointiin liittyvien luontoavusteisten interventioiden jatkotutkimuksissa ja kehitystyössä tulisi keskittyä johdonmukaisemmin työhyvinvoinnin eri näkökulmien tarkasteluun.