Vaihdevuodet ovat osa naisen luonnollista fysiologista ikääntymistä, jonka aikana naisen lisääntymiskyky hiipuu ja lopulta päättyy. Vaihdevuosien aikana naiset kokevat monia elämänlaatua heikentäviä oireita, joista yleisimpiä ovat vasomotoriset oireet. Liikunnan on havaittu pääsääntöisesti helpottavan oireita. Liikunta parantaa elimistön lämmönsäätelyä, kohentaa mielialaa vapauttamalla endorfiineja sekä pienentää vaihdevuosien jälkeisten kroonisten sairauksien riskiä. Vaihdevuosien aikaisen liikunnan terveyshyödyistä on runsaasti tutkimusta, kun taas vaihdevuosia edeltävien liikuntatottumuksien yhteyttä on tutkittu vähän. Liikunnallisen elintavan hyödyt tunnetaan hyvin, mutta niiden yhteyttä oireisiin on tarpeen tutkia.
Tutkimusaineistona (n=1097) käytettiin Estrogeeni, vaihdevuodet ja toimintakyky (ERMA) - tutkimuksesta saatua poikkileikkausaineistoa. Tutkittavat naiset jaettiin kuukautiskierron ja seerumin hormonipitoisuuksien perusteella kolmeen vaihdevuosivaiheeseen (status): prem
e-nopaussiin, perimenopaussiin ja postmenopaussiin. Tutkielmassa käytettiin tietoa naisen vaihdevuosistatuksesta, vaihdevuosioireista ja vaihdevuosia edeltävistä liikuntatottumuksista. Aineiston analysointiin IBM SPPS Statistics 24 -ohjelmalla. Muuttujia tarkasteltiin kuvailevien tietojen lisäksi Kolmogorov-Smirnovin testillä, ristiintaulukoinnilla, Khiin χ2-testillä, Spearma-nin järjestyskorrelaatiolla, Kruskal-Wallisin testillä ja binäärisellä logistisella regressioanalyysillä. Analyyseissä tilastolliseksi merkitsevyystasoksi määritettiin p<0,05.
Aineistossa vaihdevuosioireet olivat yleisiä ja niiden todennäköisyys kasvoi vaihdevuosien edetessä. Premenopausaalisista naisista noin 50 %, perimenopausaalisista noin 80% ja post-menopausaalisista noin 90 % koki oireita, joista yleisimpiä olivat vasomotoriset oireet ja univaikeudet. Liikunnan harrastaminen lapsuudessa (p=0,002), varhaisessa aikuisuudessa (p=0,001) sekä läpi elämän (p=0,047) vaikutti vähentävän perimenopausaalisia oireita. Vastaavasti liikunnan harrastaminen vain aikuisuudessa ei ollut yhteydessä oireisiin (p=0,198). Ikävuosien 7-29 välillä harrastettu liikunta osoittautui merkittävämmäksi oireiden ehkäisyn kannalta. Premenopausaalisten oireiden riski oli 5,5-kertainen (OR 5,54, 95 % Cl=1,14-27,0) ja perimenopausaalisten oireiden 5,7-kertainen (OR 5,71, 95 % Cl 1,53-21,4) niillä naisilla, jotka eivät olleet harrastaneet liikuntaa 7-29 -vuotiaana, vaan ainoastaan 30-50 -vuotiaana. Liikuntatottumukset eivät olleet yhteydessä postmenopausaalisten oireiden riskiin (p=0,841). Tulokset viittaavat siihen, että liikunnan avulla saatetaan pystyä pienentämään pre- ja perimenopaussin oireiden riskiä, mutta ei postmenopausaalisten oireiden riskiä. Ikävuosien 7-29 välillä harrastettu liikunta saattaa myöhäistää vaihdevuosioireiden ilmenemistä, mutta sen avulla ei kuitenkaan pystytä täysin ehkäisemään niitä.
Tutkimustulokset antavat uskoa liikunnan mahdollisuuksiin vaihdevuosioireiden ehkäisyssä. Tulevaisuudessa on pyrittävä mahdollistamaan entistä paremmin lapsuusajan liikunnan jatkuminen sekä ehkäistävä murrosiän aikaista liikunnan lopettamista. Tällöin yhä useampi harrastaisi liikuntaa ikävuosien 7-29 välillä ja tämän tutkimuksen tulosten valossa ehkäisisi myöhäisempiä vaihdevuosioireita. Tulevaisuudessa aihetta olisi tarpeen tutkia seurantatutkimuksena ja suhteuttaa liikunnan harrastamista esimerkiksi terveysliikuntasuosituksiin, jolloin tulokset olisivat helpommin sovellettavissa tavalliseen väestöön.
...
