Dissociating dysphoric and healthy control participants in brain’s electrical responses to sound intensity changes

Abstract

Ääni-intensiteetin prosessointi aivoissa on usein yhdistetty keskushermoston serotoniinijärjestelmän toimintaan. Tämän serotoniinijärjestelmän toimintahäiriön on ehdotettu olevan yksi piilevä tekijä masennuksen psykopatologian taustalla. Ääni-intensiteetin prosessointia on aikaisemmin tutkittu mittaamalla aivojen sähköisten jännitevasteiden riippuvuutta kasvavaan äänen intensiteettiin koeasetelmissa, joissa vaihtelevien voimakkuuksien sinusoidisia ääniä toistetaan koehenkilölle satunnaisessa järjestyksessä. Intensiteettiriippuvuutta osoittaa tästä laskettu LDAEP- (Loudness Dependence of Auditory Evoked Potentials) kulmakertoimen jyrkkyys. Jyrkän LDAEP- kulmakertoimen on ajateltu olevan yhteydessä heikompaan serotoniinijärjestelmän toimintaan aivoissa ja päinvastoin. Hiljattain on ehdotettu aivojen muutoksen havaitsemisen reflektoivan myös keskushermoston serotoniinijärjestelmän toimintaa, jolloin oddball-asetelmassa äänen intensiteetin muutokset ilmenevät harvoin esiintyvinä poikkeavina ärsykkeinä. Aikaisempaa vertailua ei ole intensiteettiriippuvuuteen ja muutoksen havaitsemiseen perustuvien menetelmien kyvystä erotella masennusoireiset ja terveet kontrollikoehenkilöt toisistaan. Tässä tutkimuksessa 15 masennusoireisen ja 15 terveen kontrollin jännitevasteiden intensiteetti riippuvuutta ja muutoksen havaitsemista mitattiin samanaikaisesti kun koehenkilöt katsoivat mykkäelokuvaa. Tavoitteena oli selvittää eroavatko masennusoireisten ja kontrollien aivovasteet toisistaan esitettyihin LDAEP ja oddball ärsykkeisiin. Oletuksena on, että masennusoireisilla henkilöillä olisi jyrkempi LDAEP- kulmakerroin ja korkeammat N1 amplitudit oddball-asetelmassa. Toisena tavoitteena oli tutkia korreloivatko intensiteetti riippuvuus ja muutoksen havaitseminen keskenään. Kolmanneksi halusin selvittää korreloivatko nämä kaksi menetelmää muiden masennusoiremittareiden kanssa. Tuloksista ilmeni, että oddball-asetelman korkean intensiteetin deviantti ärsyke sai aikaan suurimmat N1 amplitudit molemmissa ryhmissä verrattuna muihin ärsykkeisiin. Myös oddball-asetelman korkean intensiteetin deviantin ärsykkeen ja intensiteetti riippuvaisen N1 ja N1/P2 peak-to-peak arvojen välillä esiintyi tilastollisesti merkitsevä korrelaatio. Vastoin odotuksia, masennusoireisten ja kontrollien välillä ei löytynyt ryhmäeroja aivovasteissa LDAEP- tai oddball- ärsykkeisiin. Merkitsevää korrelaatiota ei löytynyt muiden masennusoiremittareiden ja LDAEP tai oddball vasteiden välillä. Tulokset viittaavat siihen, että auditorista intensiteetti riippuvuutta ja muutoksen havaitsemista voidaan hyödyntää spesifinä työkaluna masennuksen diagnosoinnissa pelkän masentuneiden ja ei-masentuneiden erottelun. On myös mahdollista, että nämä menetelmät eivät ole yhteydessä masennusoireiden vakavuuteen, mutta nämä kysymykset vaativat vielä jatkotutkimuksia.

Brain’s auditory intensity processing has been linked to the function of the central serotonergic system. The malfunction of this serotonergic system is also thought to be one of the underlying factors behind the psychopathology of depression. Auditory intensity processing has been traditionally studied measuring the Loudness Dependence of Auditory Evoked Potentials (LDAEP) in research conditions where sinusoidal sounds of different intensities are played to the participant in a randomized order. A steep LDAEP slope is thought to be related to weaker serotonergic function in the brain, and vice versa. Recently it has been suggested that intensity changes presented as rare deviant stimuli in an oddball condition would also reflect the function of the central serotonergic system. However, there is no previous literature comparing the two methods ability to dissociate dysphoric participants from healthy controls when compared within the same study. In this study the auditory intensity processing of 15 dysphoric participants and 15 healthy controls was measured using an intensity dependence and change detection condition, while the participants watched a silent film. The aim was to find out whether dysphoric participants differ from the healthy controls in their brain responses to auditory stimuli presented in LDAEP and oddball. I expected to find that dysphoric participants would have a steeper LDAEP slope in N1 and N1/P2 peak-to-peak values, and higher N1 amplitudes in the oddball condition. Secondly, the interest was to investigate if these two conditions would correlate significantly between each other. Thirdly, the aim was to figure out if these conditions correlated with the other measures of depression symptoms. The results revealed that in the oddball, the high intensity deviant stimulus elicited larger N1 amplitudes in both groups compared to other stimuli. Also, a significant correlation was found between the high intensity deviant stimulus in the oddball and LDAEP N1 and N1/P2 peak-to-peak slope values. Contrary to the hypotheses the dysphoric group and the control group did not elicit any significant group differences in their brain responses in either the LDAEP or the oddball stimuli. Also no significant correlation was found between other measures of depression symptoms and LDAEP or oddball responses. The results indicate that the auditory intensity and change detection conditions could be used as a more efficient tool in a more specific depression diagnosis, rather than dissociating between depressed and healthy individuals. Then, it could be that these conditions are not related to the severity of depression symptoms, requiring further studies on these questions.