Maaseudulle pakotetut vai etuoikeutetut muuttajat? : kiintiöpakolaisten ajatuksia maaseudulle kotouttamisesta

Abstract

Kaupungistumisprosessi vetää entistä enemmän väkeä kaupunkeihin ja heikentää näin pienten kuntien aluetalouksia. Maahanmuuttoa on pidetty ratkaisuna maaseutumaisten kuntien työikäisen väestön katoon. Kunnat ovat tähän mennessä voineet sopia kiintiöpakolaisten vastaanotosta, josta he saavat valtiolta korvausta vastaanotosta aiheutuviin kuluihin. Suurin osa pakolaistaustaisista muuttavat kumminkin pian pois kunnista asettuakseen suurimpiin kaupunkeihin. Tutkimukseni tehtävänä on selvittää, miksi maaseudulle sijoitetut kiintiöpakolaiset ovat jääneet kuntaan. Tutkimuksellani annan äänen itse pakolaistaustaisille henkilöille ja kartoitan heidän kokemuksiaan maaseudulle muuttamisen ja juurtumisen suhteen. Haastattelin Punkalaitumella sinne asettuneita kiintiöpakolaistaustaisia henkilöitä ja taustoitin tutkimusta kunnan hanketyöntekijän haastattelulla. Analyysimenetelmänä käytän laadullista sisällönanalyysiä ja aineiston muodostaa viisi puolistrukturoitua teemahaastattelua. Lopuksi vertailen tutkimustuloksia suomalaiseen kotouttamispolitiikkaan ja sen käytäntöihin. Tutkimani ilmiö näyttäytyy aineistoni valossa siltä, että kiintiöpakolaiset ovat hyvin kotoutuneet Punkalaitumelle: he ovat olleet tyytyväisiä sijaintiinsa, kotoutumispalveluihin ja työllistymismahdollisuuksiinsa. Keskeisten havaintojen perusteella rauhallinen ja luonnon lähellä sijaitseva asuinpaikka sekä pienen yhteisön suvaitsevaisuus tukevat kiintiöpakolaisten kotoutumista uuteen yhteiskuntaan. Punkalaidun on onnistunut vahvistamaan aluettaan maahanmuutolla ja luomaan toimivan verkoston eri toimijoiden ja kotoutujien välille. Maaseutuympäristö toimii viihtyisänä ja turvallisena asuinympäristönä, mikäli kunnat suostuvat vastaanottamaan pakolaisia jatkossa.

The ongoing urbanization process can be claimed exacerbating the deterioration of regional economies and their dependency to the metropolitan areas. In some small rural communities, international migration plays a role in alleviating the net loss of working-age population, as new arrivals are perceived as a solution to maintain local health, education and other services. In rural Finland, migration has been portrayed as an empowering complement in shortages of low-skilled labor force. For example, some municipalities have been affirmative towards the resettlement of quota refugees. However, the countryside has not been commended as a place to integrate newcomers, as the humanitarian settlers usually move away from the rural areas towards bigger cities. Although the workforce might be needed in rural areas, smaller municipalities have been claimed to lack culture-specific services for migrants, especially humanitarian settlers. Problems in gaining adequate work in rural communities is one of the reasons why foreign citizens move to capital cities. As many studies have been conducted on the push factors that force migrants to move to larger cities, this survey will give voice to humanitarian settlers who have stayed at rural areas. The municipality of Punkalaidun in South-West Finland has been cherished for its successful model for integrating refugees into the rural community, which will be the case of this study. The factors that drive humanitarian settlers to remain in this specific municipality will be discovered through qualitative research methods. Interviews held with quota refugees in Punkalaidun will illuminate the factors that explain why this precise locality has proved to be a favorable place to settle. The experiences and future prospects of humanitarian settlers and resettlement policy in rural areas will be discussed later in this thesis.