Terapeuttisen harjoittelun vaikuttavuus MS-tautia sairastavan tasapainoon ICF-luokituksen suoritusten ja osallistumisen tasoilla : järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi

Abstract

Hienonen, J. 2018. Terapeuttisen harjoittelun vaikuttavuus MS-tautia sairastavan tasapainoon ICF-luokituksen suoritusten ja osallistumisen tasoilla: järjestelmällinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto, fysioterapian pro gradu -tutkielma, 116 s. (16 liitettä). Tutkimuksen tausta ja tarkoitus: MS-tauti on yleisin nuorten aikuisten toimintakykyä heikentävä ei-traumaattinen neurologinen sairaus, jota sairastaa suomessa noin 7000 henkilöä. Sairaus aiheuttaa tasapainovaikeuksia, jotka voivat rajoittaa sairastuneen toimintakykyä ja osallistumista hänelle keskeisillä elämänalueilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millainen vaikuttavuus terapeuttisella harjoittelulla on MS-tautia sairastavan tasapainoon kansainvälisen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokituksen (ICF) suoritusten ja osallistumisen tasoilla. Lisäksi tarkastellaan, onko harjoittelumuodolla, harjoitusfrekvenssillä tai intervention pituudella yhteyttä tuloksiin. Tutkimus on osa Kelan Vaativan Kuntoutuksen (VaKu) -hanketta. Tutkimusaineisto ja -menetelmät: Järjestelmällinen kirjallisuushaku suoritettiin seuraaviin tietokantoihin (1.1.2007-1.2.2018): Cochrane Controlled Trials Register (CENTRAL), Excerpta Medica Database (Embase), National Library of Medicine (OVID Medline), Cochrane Database of Systematic Reviews, Physiotherapy Evidence Database (PEDro), Cumulative Index to Nursing and Allied Health Literature (CINAHL) ja Web of Science (WOS). Sisäänottokriteerit määriteltiin PICOS-strategialla: (P) MS-tautia sairastavat, (I) terapeuttinen harjoittelu (C) ei-harjoittelu tai tavanomainen hoito (O) tasapaino asennon vaihtamisen ja ylläpitämisen, kävelyn ja arjen toimiin osallistumisen yhteydessä ja (S) RCT-asetelma. Suomen, ruotsin tai englannin kielellä julkaistut tutkimukset huomioitiin. Kirjallisuushaku ja datan keräys tapahtuivat kahden henkilön toimesta ja tutkimusten harhariskin arviointi yhden henkilön toimesta. Meta-analyysi suoritettiin Review Manager -ohjelmalla (versio 5.3.5) satunnaisten vaikutusten käänteisen varianssin menetelmällä. Vaikuttavuutta tarkasteltiin standardoitujen keskiarvojen erotusta (SMD) käyttäen. Terapeuttisen harjoittelun alaryhmien (aerobinen harjoittelu, voimaharjoittelu, tasapainoharjoittelu ja yhdistelmäharjoittelu) vaikuttavuutta tutkittiin ala-analyyseilla. Intervention pituuden, yhden harjoituskerran keston ja harjoitusfrekvenssin yhteyttä tuloksiin tarkasteltiin alaryhmäanalyyseilla. Keskeiset tulokset: Tutkimukseen valikoitui 29 tutkimusta, joista 27 sisällytettiin meta-analyysiin. Tutkittavia oli yhteensä 1302. Keski-ikä oli 45 vuotta (SD 9). Sairauden haitta-astetta kuvaava EDSS-luokitus oli keskimäärin 3.9 pistettä (SD 1.1), kuvastaen lievää–kohtalaista haitta-astetta. Interventioiden mediaanikesto oli 8 viikkoa (vaihteluväli 1-26 vk), harjoitusfrekvenssi keskimäärin 3 krt/vk (SD 1.5) ja yhden harjoituskerran mediaanikesto 60 min (vaihteluväli 10–60 min). Tutkimuksissa 69 %:ssa harhariski oli korkea, 14 %:ssa epäselvä ja 17 %:ssa matala. Tilastollinen heterogeenisyys oli suurta, julkaisuharhan riski oli pieni. Terapeuttisen harjoittelun vaikuttavuus MS-tautia sairastavan tasapainon hallintaan on kaikissa pääanalyyseissa kohtalainen: a) asennon vaihtaminen ja ylläpitäminen (SMD 0.64; 95 % CI [0.38, 0.91]; n=961), b) kävely (SMD 0.50; 95 % CI [0.25, 0.76]; n=623) ja c) arjen toimintoihin osallistuminen (SMD 0.77; 95 % CI [0.18, 1.37]; n=443), kun harjoittelu verrataan ei-harjoitteluun tai tavanomaiseen hoitoon (näytönaste B). Tasapainoharjoittelu ja yhdistelmäharjoittelu ilmeisesti parantavat tasapainon hallintaa asennon vaihtamisen ja ylläpitämisen yhteydessä (B) ja saattavat parantaa tasapainon hallintaa myös kävelyn aikana (C). Tasapainoharjoittelu saattaa parantaa tasapainoa myös osallistumisen tasolla (C), mutta yhdistelmäharjoittelun osalta luotettava tutkimusnäyttö puuttuu (D). Aerobisen harjoittelun ja voimaharjoittelun osalta luotettava tutkimusnäyttö puuttuu. Alaryhmäanalyyseissa havaittiin trendi korkeamman harjoitusfrekvenssin yhteydestä suurempaan vaikuttavuuteen, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Intervention pituudella tai yhden harjoituskerran kestolla ei ollut yhteyttä tuloksiin. Johtopäätökset: Terapeuttinen harjoittelu, verrattuna ei-harjoitteluun tai tavanomaiseen hoitoon, ilmeisesti parantaa tasapainoa ICF-luokituksen suoritusten ja osallistumisen tasolla MS-tautia sairastavilla, joilla sairauden vaikeusaste on enintään kohtalainen (EDSS≤5.0) (näytönaste B). Tulosten yleistämisisessä liikkumisen apuvälinettä käyttäviin (EDSS ≥6.5) tulee olla varovainen. MS-tautia sairastavan on suositeltavaa harjoitella vähintään 3 krt/vk (á 45–60 min) 6-12 viikon ajan. Tulevaisuudessa on suositeltavaa tutkia eri harjoitusmuotojen keskinäistä vaikuttavuutta sekä optimaalista intervention pituutta, harjoitusfrekvenssiä ja yhden harjoituskerran kestoa.

Hienonen, J. 2018. The effectiveness of therapeutic exercise for balance capacity and performance in people with multiple sclerosis: systematic review and meta-analysis. University of Jyväskylä, master’s thesis, 116 pp. (16 appendices). Background and objectives: Multiple Sclerosis (MS) is a chronic neurological disease affecting 7000 people in Finland. MS is the major non-traumatic cause of disability in young adults. The disease pathologies impair the different balance mechanisms in people with MS (pwMS), leading to balance deficits and restrictions in activities and participation of daily life. The objective of this study is to assess the effectiveness of therapeutic exercise for balance capacity and performance in pwMS. According to International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF) framework, capacity is defined as an activities-level function and performance as a participation level function. The relation between the results and intervention type, exercise frequency, exercise time and duration of the intervention are also investigated. This study is a part of Kela’s Intensive Medical Rehabilitation (VaKu) -project. Methods and analysis: A systematic literature search was conducted in the following databases (1.1.2007-1.2.2008): Cochrane Controlled Trials Register (CENTRAL), Excerpta Medica Database (Embase), National Library of Medicine (OVID Medline), Cochrane Database of Systematic Reviews, Physiotherapy Evidence Database (PEDro), Cumulative Index to Nursing and Allied Health Literature (CINAHL) and Web of Science (WOS). Selection criteria was composed with PICOS-strategy: (P) pwMS, (I) therapeutic exercise, (C) no-exercise or usual care, (O) balance outcomes in changing and maintaining body position, walking and participation domains of everyday life, and (S) randomized controlled trial (RCT). Studies published in English, Swedish or Finnish were included. Literature search and data extraction were done by two people and risk of bias assessment was done by one person. Meta-analysis was operated with Review Manager (version 5.3.5) using random effects method with inverse variance weighting. Effectiveness was evaluated using the standard mean difference (SMD). The effectiveness of sub categories of therapeutic exercise (aerobic, strength, balance and combination exercise) were studied via sub-analyses. The relation of the duration of intervention, exercise frequency and exercise time was investigated with subgroup analyses. Main results: 29 studies were included in the systematic review and 27 in the meta-analysis. In total there were 1302 participants with mean age of 45 years (SD 9). Mean disease severity (EDSS-scale) was 3.9 points (SD 1.1) indicating mild to moderate disease severity. Median intervention duration was 8 weeks (range 1-26wk), mean frequency three times per week (SD 1.5) and the median duration of one exercise session was 60 minutes (range 10-60min). Risk of bias was high in 69% of the studies, unclear in 14% and low in 17%. Statistical heterogeneity was high and publication bias was low. The effectiveness of therapeutic exercise for balance in pwMS was moderate in all main analyses: a) changing and maintaining body position (SMD 0.64; 95% CI [0.38, 0.91]); n=961), b) walking (SMD 0.50; 95% CI [0.25, 0.76]; n=623) and c) participating in domains of everyday life (SMD 0.77; 95% CI [0.18, 1.37]; n=443), when compared to no-exercise or usual care (level B evidence). Balance and combination exercise apparently improve balance while changing and maintaining body position (B) and might improve balance while walking (C). Balance exercise might improve balance while participating in domains of everyday life (C), but there is a lack of reliable evidence about the effectiveness of combination exercise (D). There is a lack of reliable evidence about aerobic exercise and strength exercise. In subgroup analyses there were a non-significant relation with higher effectiveness and high exercise frequency. Duration of the intervention and exercise time had no impact on the results. Authors’ conclusions: Therapeutic exercise, compared to no-exercise or usual care, probably improves balance capacity and performance in pwMS with moderate disease severity (EDSS<5.0) (level B evidence). Combination exercise and balance exercise are both effective. Caution should be used when generalizing the results to pwMS with severe disability and a need for walking aid (EDSS ≥6.5). It is recommended that pwMS exercise at least three times per week (á 45-60min) for 6-12 weeks. Future research should focus on the affiliation of exercise type, exercise frequency, exercise time and duration of intervention.