Michel Foucault’n parresia : totuuden puhumisen poliittisia ja eettisiä merkityksiä

Tutkielma tarkastelee Michel Foucault’n vuosina 1981–1984 Collége de Francessa pitämillään luennoilla esille nostamaa parrhēsian käsitettä ja sen poliittisia ja eettisiä merkityksiä. Foucault ymmärtää parrhēsian totuuden puhumisen käytäntönä, joka voi ilmetä esimerkiksi suorapuheisuutena tai totuuden kertomisena. Kysyn tutkimuksessani, missä mielessä parrhēsia on luonteeltaan poliittista tai eettistä. Tutkimukseni viitekehyksenä on Foucault’n oma poliittinen ja eettinen ajattelu. Käsittelen tutkielmassani myös laajemmin kysymystä totuuden puhumisen ja politiikan välisestä suhteesta. Argumentoin, että Foucault’n parrhēsiaa koskevat tarkastelut jatkavat hänen antiikin etiikan genealogiaansa. Esitän, että parrhēsian kautta Foucault nostaa esille todenpuhumisen ja politiikan välisen suhteen problematiikkaa erityisesti totuuden käytäntöjen näkökulmasta. Foucault esittää, että parrhēsia problematisoitui antiikissa ja muuttui poliittisesta ensisijaisesti eettiseksi käytännöksi. Tulkintani mukaan Foucault ei tällä kuitenkaan pyri esittämään, että parrhesia tulisi nähdä ensisijaisesti joko poliittisena tai eettisenä käytäntönä, vaan että parrhēsian poliittiseen muotoon sisältyi myös eettinen merkitys ymmärrettynä suhteena itseen. Sidon tulkintaani Foucault’n käsitykseen vallasta ja hallinnallisuudesta ja pyrin sitä kautta osoittamaan, että parrhēsia kiinnittyy Foucault’n 1970-luvulta alkaneeseen genealogiseen tutkimukseen. Peilaan Foucault’n parrhēsiaa Nancy Luxonin esitykseen auktoriteetistä ja poliittisesta toimijasta sekä Torben Bech Dyrbergin tulkintaan parrhēsian poliittisista merkityksistä. Luxonin ja Dyrbergin kautta tarkastelen kysymystä, millä tavalla Foucault’n parrhēsia-tulkinnan kautta voitaisiin ymmärtää poliittista toimijuutta ja kansalaisten suhdetta vallanpitäjiin. Tutkielmani lopussa tarkastelen parrhēsiaa vielä suhteessa Hannah Arendtin käsityksen totuuden ja politiikan suhteesta sekä Jan-Werner Müllerin määritelmään populismista ja tuon vertailemalla esille parrhēsiassa hahmottuvia merkityksiä.