”Mä haluun leikkiä jonku kanssa kenellä on Pokémoneja” : digitaaliset pelit lasten sosiaalisissa suhteissa

Tässä laadullisessa, etnografisia piirteitä sisältävässä tutkimuksessa tarkastellaan digitaalisia pelejä lasten sosiaalisissa suhteissa. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten digitaaliset pelit näyttäytyvät lasten sosiaalisissa suhteissa, sekä miten lapset kokevat digitaalisten pelien merkityksen heidän sosiaalisissa suhteissaan. Tutkimus toteutettiin yhdessä keskisuomalaisessa esiopetusryhmässä havainnoiden ja haastatellen 14 lasta viiden päivän aikana. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittivat, että digitaaliset pelit näyttäytyvät lasten sosiaalisissa suhteissa sekä pelatessa että pelien ulkopuolella. Pelitilanteiden sisäisiä tekijöitä olivat muun muassa toisen pelaamisen katselu ja kommentointi sekä pelaamisen vuorottelu ja toisen pelaajan opettaminen. Pelitilanteiden ulkopuolella pelejä leikittiin ja piirreltiin sekä niistä juteltiin. Aikuinen toimi lapsille digitaalisten pelien portinvartijana määrittämällä pelien sisällön sekä asettamalla pelaamiselle rajat ja säännöt. Lapset, etenkin pojat, kokivat digitaaliset pelit sosiaalisissa suhteissaan tärkeiksi esimerkiksi suhteiden muodostumisen, ylläpitämisen sekä leikin takia. Peliympäristönä esiopetusta ja lasten kotia vertailtaessa eroja ilmeni muun muassa pelaamisen viihteellisyydessä, aikuisen roolissa sekä pelisosiaalisuudessa. Yhteenvetona voi todeta, että digitaaliset pelit näyttäytyivät lasten sosiaalisissa suhteissa monin eri tavoin päivittäin. Lapsista juuri sosiaalisuus oli olennainen osa pelejä, pelaamista sekä koko peliharrastusta. Lapset kokivat tärkeänä sen, että keskustelu- tai leikkikaveri jakaa tietämyksen samoista digitaalisista peleistä, joka oli keskeinen tulos lasten pelillisen leikin kannalta.