Editointi ja palautteenanto sanomalehti Etelä-Saimaan sunnuntaireportaasin tuotantoprosessissa

Tutkielmassani tarkastelen editointia ja palautteenantoa maakuntalehti Etelä-Saimaan sunnuntaireportaasin tuotantoprosessissa. Tavoitteena on selvittää, millaisista vaiheista pitkän featurejutun editointiprosessi muodostuu, mistä asioista prosessin aikana annetaan palautetta ja miten palaute muotoillaan. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, miten prosessin osallistujat kuvaavat toteutunutta prosessia ja suhdettaan editoivaan työtapaan. Tutkielman keskeisenä viitekehyksenä toimii Maija Töyryn, Panu Rädyn ja Kristiina Kuisman (2009) Editointi aikakauslehdessä -teoksessa esittelemä malli journalistisesta editointiprosessista. Laajempi teoreettinen viitekehys on kirjoittamisen sosiolingvistiikka. Tutkimusote on etnografinen, ja aineisto on kerätty osallistuvaa havainnointia ja haastatteluja hyödyntäen. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia vaiheita Etelä-Saimaan lukemistojutun, tarkemmin sunnuntaireportaasin, editointiprosessissa on? Millainen käytännössä toteutunut prosessi on suhteessa Editointi aikakauslehdessä -kirjan malliin ja toimituksen omiin ohjeisiin? 2) Mistä asioista prosessin aikana annetaan palautetta, ja miten palaute muotoillaan? 3) Millaisena toteutunut editointiprosessi ja editoiva työtapa näyttäytyvät jutun kirjoittaneelle toimittajalle ja sitä editoineelle reportaasituottajalle? Havainnointiaineiston pohjalta editointiprosessista erottuivat seuraavat vaiheet: 1) ideointi 2) työnjako 3) syventävä ideointi 4) palaute raakatekstistä 5) taiton suunnittelu 6) taitto käytännössä 7) oikoluku 8) verkkoversiointi 9) palaute valmiista työstä. Vaiheet eivät ole tarkkarajaisia, mutta noudattelevat pääpiirteittäin sekä Töyryn ym. määrittelyä editointiprosessin vaiheista että lehden omia tuotantoprosessin ohjeita, vaikka myös eroavaisuuksia etenkin lehden omiin ohjeisiin verrattuna ilmeni. Prosessin aikana annettuja palautteita ja niiden muotoilua tarkastelin Straubin ja Lunsfordin (1995) laatiman palautekommenttien luokittelun avulla silloin, kun se oli työvaiheessa esiintyneiden palautteiden osalta mielekästä. Havaitsin, että palautteet muuttuivat prosessin edetessä yleisemmistä yksityiskohtaisempiin. Samalla palautteen vastaanottajan liikkumavara muutoksen toteuttajana kapeni. Raakatekstivaiheelle tyypillisiä olivat kehut, subjektiivisen kokemuksen kautta perustellut muutosehdotukset ja neuvot sekä erilaiset kysymysmuotoiset palautteet, kun taas oikolukuvaiheessa tehtiin lähes yksinomaan korjauksia. Editointiprosessin keskeisimmät osallistujat, toimittaja ja reportaasituottaja, suhtautuivat editoivaan työtapaan myönteisesti. Työtavan eduksi nimettiin ennen kaikkea se, että työprosessin sai jakaa kollegan kanssa. Toimittajaa lainaten:– – jos sen joku muu lukee, niin siitä tulee melkein aina parempi. Tutkimustulokset antavat työkaluja editointiprosessien tarkasteluun ja kehittämiseen sekä lisäävät osaltaan journalististen prosessien avoimuutta yleisölle. Lisäksi ne avaavat aiheita jatkotutkimukselle: miten esimerkiksi palautteen suullinen tai kirjallinen muoto näkyy palautteen kohteisissa ja muotoilussa?