”Ne on semmosia taitoja, jotka olis arvokkaita monelle muullekin organisaatiolle, kuin yliopistoille.” : Tohtoriopiskelijan rakentuva asiantuntijuus pääomana akateemisella ja muilla kentillä

Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää tohtoriopiskelijoiden ja tuoreiden tohtoreiden kokemusta oman asiantuntijuutensa rakentumisprosessista ja asiantuntijuuden osa-alueista. Tutkimuksessa jäsennetään tutkittujen kokemuksia asiantuntijuuden hyödyntämisestä eri kentillä, niin akateemisella kuin sen ulkopuolisillakin kentillä. Tutkimus toteutettiin laadullisin menetelmin. Tutkimusaineisto koostui yhdeksästä teemahaastattelusta. Tutkitut henkilöt olivat tohtoriopiskelijoita tai tuoreita tohtoreita kolmesta eri suomalaisesta yliopistosta. He edustivat eri tieteenaloja ja heidän tohtoroitumisprosessinsa oli eri vaiheissa. Tutkitut olivat perheellisiä naisia ja kaikki olivat tutkimusajankohtana palkkatyössä, joko akateemisella kentällä tai sen ulkopuolella. Tutkimuksen tulosten mukaan tohtoriopinnoissa teoreettinen asiantuntijuus koettiin vahvimpana ja itsestäänselvyytenä. Kuitenkin myös käytännöllinen, itsesäätelyllinen ja sosiokulttuurinen asiantuntijatiedon ulottuvuudet tulivat tohtorin asiantuntijuuden ominaisuuksina esiin. Erityisesti verkosto- ja hankeosaaminen, sekä kansainvälisyys olivat akateemisella kentällä tarvittavaa asiantuntijan tietotaitoa. Kuitenkin joustavuus, hybridimäinen osaaminen sekä laaja sovellettavuus olivat kentästä riippumatta tärkeitä tohtorin asiantuntijapääomia. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tohtoriopinnoissa karttuu vielä tunnistamatonta ja erilaistunutta asiantuntijuutta, joka olisi pääomana paremmin eri kentillä käytettävissä, jos rakennusprosessi olisi tiedostetumpi ja tunnetumpi. Tohtorin asiantuntijuus jalostuu erilaisten kontekstien risteyksissä ja kenttien kohtauspisteissä erilaiseksi. Tohtoriopinnoissa metatasoisen tietoisuuden herättely asiantuntijuuden ulottuvuuksista ja prosesseista sekä eri kenttien dialogeihin osallistuminen hyödyttää tohtoria oman asiantuntijuuden ulottuvuuksien tiedostamisessa ja kehittämisessä. Myös eri kenttien asiantuntijoihin kohdistuvat odotukset voisivat julkisemmasta asiantuntijuusprosessista jäsentyä selkeämmiksi.