Kunnat hyvinvointikertomusten raportoijina

Satavuotiaan hyvinvointivaltiomme perustana voidaan pitää kansalaisten hyvinvointia ja kaikille saatavilla olevia laadukkaita peruspalveluita. Suomalaiset kunnat ja niiden tehtävät ovat muutoksen alla, ja kuntien hyvinvointijohtamisen työvälineeksi on otettu käyttöön hyvinvointikertomus. Hyvinvointikertomus on lakisääteinen, kuntalaisten hy-vinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä raportoiva dokumentti, jota voidaan käyt-tää niin suunnittelun kuin arvioinninkin apuvälineenä. Ensimmäiset laajat hyvinvointi-kertomukset on laadittu vuosille 2013–2016. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on lisätä ymmärrystä laajojen hyvinvointikertomusten raportoinnista ja toteutustavoista. Lisäksi halutaan tietää, kuinka kunnan tilivelvollisuus on otettu kertomuksissa huomioon. Tutkimuksella etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Kuinka laadukkaita raportteja hyvinvointikertomukset ovat? 2) Miten tilivelvollisuus kuntalaisia kohtaan ilmenee hyvinvointikertomuksista? 3) Minkälaisia eroja hyvinvointikertomuksissa on eri kuntien välillä? Tutkimus on laadullinen ja aineisto, kahdentoista kunnan ensimmäiset laajat hyvinvointikertomukset, analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla. Hyvinvointikertomuksia tutkittiin yhteiskuntavastuuraportoinnin ja tilivelvollisuuden näkökulmista. Empirian perusteella voidaan havaita, että hyvinvointikertomus ja sen laatimisen raken-teet hakevat vielä hieman muotoaan. Jokaisesta tutkittavasta kunnasta löytyi hyvinvoin-tikertomus ja hyvinvointia oli tarkasteltu väestöryhmittäin. Joissakin kertomuksissa strategiasta ja kertomuksen liittämisestä kuntasuunnitteluun kerrottiin paljonkin, toisissa tästä ei ollut hädin tuskin mainintaa, samoin kuin hyvinvointikertomuksesta vastuussa olevista tahoista. Hyvinvointikertomukset olivat tasapainoisia, "hyvinvointipesua" ei ollut havaittavissa. Valitut indikaattorit ja indikaattorien listaus muodostivat loppujen lopuksi kuvaa pahoinvoinnista, hyvinvoinnin sijaan. Tilivelvollisuuden ongelmina voidaan pitää hyvinvointikertomusten saatavuutta, nimeämistä ja muuttuvuutta. Listamainen ulkomuoto ja huonot sanavalinnat vähensivät joidenkin kertomusten asiakasystävällisyyttä. Kuutoskaupunkien hyvinvointikertomusten havaittiin olevan mm. tilastomaisempia kuin muiden tarkasteltujen kuntien.