Kouluviihtyvyys ja siihen liittyvät tekijät peruskoulussa ja toisen asteen opinnoissa

Abstract
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten peruskoulun kahdeksasluokkalaiset (N=491) ja toisen asteen opiskelijat (N=200) viihtyivät opinnoissaan ja mitkä eri tekijät siihen vaikuttivat. Aineisto koottiin kyselylomakkeilla kahdessa vaiheessa. Alkumittaus tehtiin keväällä 2008, jolloin tutkittavat olivat 8. luokalla ja uusintamittaus v. 2011–2012, jolloin he opiskelivat toista vuotta toisen asteen oppilaitoksissa. Tutkittavista 106 osallistui molempiin mittauksiin. Suurin osa (85,4 %) peruskoulun kahdeksasluokkalaisista viihtyi koulussa hyvin. Tytöt viihtyivät koulussa paremmin kuin pojat, mutta toisella asteella tyttöjen ja poikien väliset erot kapenivat. Opettajasuhteen laadun kokemus oli vahvassa yhteydessä sekä kouluviihtyvyyteen että kouluun kiinnittymiseen. Koulussa hyvin menestyneet viihtyivät parhaiten ja huonoimmin viihtyivät koulumenestykseltään heikommat ja osa-aikaiseen erityisopetukseen osallistuneet. Toisella asteella 90,5 % ilmoitti viihtyvänsä hyvin. Varsinkin suhde opettajiin parani siten, että kun 8. luokalla sen arvioi hyväksi kolme neljäsosaa, niin vastaavasti toisella asteella yhdeksän kymmenestä koki suhteen hyväksi. Toisella asteella etenkin poikien suhde opettajiin ja kouluviihtyvyys paranivat ja heidän uupumuksensa väheni. Sen sijaan tyttöjen usko menestymismahdollisuuksiinsa väheni toisella asteella. Toisella asteella tutkittiin kouluviihtyvyyden lisäksi myös kouluun kiinnittymistä. Lukiolaiset olivat ammattikoululaisia vahvemmin kiinnittyneitä kouluun. Sosiaalinen kompetenssi selitti voimakkaimmin suhdetta opettajaan ja se oli yhteydessä myös emotionaaliseen kouluun kiinnittymiseen. Myös vertaisten ja kodin tuella oli yhteys emotionaaliseen kiinnittymiseen. Mitä paremmin opiskelija viihtyi toisella asteella, sitä vahvemmin hän myös kiinnittyi kouluun, ja mitä vähemmän uupunut opiskelija oli toisella asteella, sitä parempaa oli kouluun kiinnittyminen. Itsetunnon merkitys oli suuri, sillä kahdeksannella luokalla koettu itsetunto selitti parempaa kouluviihtyvyyttä ja kouluun kiinnittymistä toisella asteella. Sosioemotionaalinen kompetenssi selitti merkitsevästi kouluviihtyvyyttä ja kouluun kiinnittymistä, mitä voidaan pitää tämän tutkimuksen tärkeimpänä tuloksena. Vahva sosioemotionaalinen kompetenssi ennusti kouluviihtyvyyden ja kouluun kiinnittymisen lisääntymistä toisella asteella, kun taas keskinkertaisen tai alhaisen sosioemotionaalisen kompetenssin omaavilla nuorilla kouluviihtyvyys ja kouluun kiinnittyminen laskivat toisella asteella. Lasten tunne- ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen sosioemotionaalista kompetenssia kehittämällä tulisi aloittaa jo varhain, sillä kouluviihtyvyys ja –viihtymättömyys olivat 8. luokalla ja toisella asteella kehittyneet jo varsin pysyviksi ominaisuuksiksi.
Main Author
Format
Theses Doctoral thesis
Published
2018
Series
Subjects
ISBN
978-951-39-7429-9
Publisher
University of Jyväskylä
The permanent address of the publication
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7429-9Use this for linking
ISSN
0075-4625
Language
Finnish
Published in
Jyväskylä studies in education, psychology and social research
License
In CopyrightOpen Access

Share