Kestävä elämäntapa toimijan projektina

Pro gradu-tutkielmassani tarkastelun kohteena on kestävä elämäntapa, jonka määrittelen yksilön pyrkimykseksi ottaa huomioon omassa toiminnassaan luonnon kantokyvyn rajat. Lähestyn tutkittavaa ilmiötä kriittisen realismin, erityisesti Margaret Archerin, teoreettisten käsitteiden avulla. Miellän kestävän elämäntavan Archerin käsitteiden mukaisesti toimijan projektina, jossa keskeisessä osassa on yksilön sisäinen keskustelu. Sisäistä keskustelua tutkimalla pyrin ymmärtämään kestävää elämäntapaa ja siihen liittyviä sitoumuksia sekä selvittämään kestävää elämäntapaa estäviä ja mahdollistavia tekijöitä. Tutkielman aineisto koostuu kymmenestä teemahaastattelusta, joita varten olen haastatellut kestävällä tavalla eläviä ihmisiä. Aineiston analyysimenetelmänä olen käyttänyt teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Olen jäsentänyt aineistoa Archerin käsitteisiin nojaten siten, että ensin erittelen ja kuvaan haastateltavien sitoumuksia. Tämän jälkeen tarkastelen haastateltavien sitoumuksia suhteessa Archerin määrittelemiin luonnollisen, käytännöllisen ja sosiaalisen todellisuuden aloilta nouseviin välttämättömiin sitoumuksiin, joihin toimijoiden on sovitettava omat henkilökohtaiset sitoumuksensa. Haastateltavien kestävän elämäntavan perusta muodostuu syvästä kunnioituksesta luontoa kohtaan, huolesta ympäristön tuhoutumisesta ja sitoutumisesta henkilökohtaisen vastuun kantamiseen. Kestävää elämäntapaa ohjaavat periaatteet ovat pyrkimys tasapainoon luonnon kanssa ja pyrkimys riippumattomuuteen ympäristöä tuhoavista käytännöistä ja järjestelmistä. Haastateltavien sitoumukset haastavat modernin yhteiskunnan piilevät käsitykset ihmisen ja luonnon irrallisuudesta. Tämä näkyy ristiriitoina, joita haastateltavat kohtaavat pyrkiessään elämään kestävällä tavalla. Luonnollisen todellisuuden alalla kestävä elämäntapa on ristiriidassa työ- ja kulutusyhteiskunnan perusrakenteiden kanssa. Käytännöllisen todellisuuden alalla haastateltavat pyrkivät toteuttamaan kestäviä käytäntöjä parhaansa mukaan arjen olosuhteiden asettamissa puitteissa. Sosiaalisen todellisuuden alalla kestävä elämäntapa näyttäytyy sosiaalista ja kulttuurista normeista poikkeavana toimintana, joka herättää muissa ihmisissä ympäristöongelmiin liittyvää syyllisyyttä ja ahdistusta. Aineiston valossa kestävää elämäntapaa estävät ja mahdollistavat tekijät voivat tilanteesta riippuen vaikuttaa kumpaan suuntaan tahansa. Haastateltavien omilla sitoumuksilla on merkitystä estävien ja mahdollistavien tekijöiden toteutumisen kannalta. Sitoumukset kannustavat toimimaan kestävällä tavalla ja ne auttavat sietämään kestämään elämäntapaan liittyviä vaikeuksia. Tutkielman johtopäätöksenä on, että tarpeisiin perustuva hyvinvointikäsitys voisi paremmin mahdollistaa kestävän elämäntavan toteuttamista yhteiskunnassa.