Johtajat tervehtivät viemällä käden päähineeseen : direktiivisyys Yleisessä palvelusohjesäännössä

Abstract

Kandidaatin tutkielmassani tarkastellaan direktiivisyyttä Puolustusvoimien Yleisessä palvelusohjesäännössä. Tutkimuskysymykset ovat olleet: 1.Miten direktiivisyyttä ilmaistaan Yleisen palvelusohjesäännön kielellisillä valinnoilla? 2.Miten organisaatiokulttuuri vaikuttaa Yleisessä palvelusohjesäännössä käytettävään kieleen? Tutkimus on laadullinen ja sen metodologisina valintoina on käytetty tekstin ja tekstilajintutkimusta systeemis-funktonaalisen kielenkäsityksen näkökulmasta. Tutkimusaineistosta oli luokiteltavissa sekä prototyyppisiä että ei-prototyyppisiä direktiivejä. Direktiivin velvoittavuuden asteen perustella nämä direktiivit luokiteltiin seitsemään luokkaan: ohje, kielto, määräys, velvoite, käsky, lupa ja ainoa oikea toimintatapa. Kielellisinä valintoina direktiivien ilmaisussa käytettiin verbien osalta käskyissä imperatiivia ja armeijan käskyksi kiteytynyttä formulaa, passiivin ja aktiivin indikatiivin preesens-muotoa sekä modaalisia ja infiniittisiä rakenteita. Subjektin osalta kielelliset valinnat tavoittelivat kaikilla ilmaisutavoilla direktiivin laatijan sekä vastaanottajan etäännyttämistä henkilöidystä persoonasta. Käytettyjä valintoja subjektin osalta olivat geneerinen subjekti, nollasubjekti, nominalisaatio sekä näennäinen subjektiton passiivirakenne, jossa direktiivin vastaanottaja on tulkittavissa asiayhteydestä. Organisaatiokulttuurin osalta todettiin Puolustusvoimien edustavan hierarkkista ja tavoiltaan vanhoillista yhteisöä. Yhteisön kieli sekä ohjaa kulttuurista ajattelua että ottaa vaikutteita kulttuurista. Tutkimuksessa todetaan, että kielellisen koodin omaksuminen on oikeutus organisaation täysvaltaiseen jäsenyyteen, ja että tästä syystä organisaation uudet jäsenet pyrkivät omaksumaan yhteisönsä kielen ja vanhemmat jäsenet myös pyrkivät tukemaan heitä tämän tavoitteen saavuttamisessa. Puolustusvoimien organisaatiokulttuuri näkyy Yleisen palvelusohjesäännön kielellisissä valinnoissa muun muassa vakiintuneiden rakenteiden ja sanaston käyttönä, vastuullisen subjektin etäännyttämisenä sekä ainoan oikean toimintatavan yksiselitteisenä käskyksi tulkitsemisena. Lisäksi organisaatiokulttuurin vaikutus ilmenee virkatekstin osalta siinä, ettei tekstin laatijan henkilöllisyys käy julkaisun tiedoista ilmi. Tämä piirre on osin yleinen kaikissa organisaatioissa laadituille virkateksteille ja osaltaan se tukee vastuullisen subjektin etäännyttämistä Puolustusvoimien kontekstissa.