"Luovuus ei synny uudestaan innovaatioseminaareissa" : diskurssianalyyttinen tutkimus kuvataiteen asemasta osana peruskoulun uudistunutta opetussuunnitelmaa

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli selvittää, minkälaista keskustelua kuvataiteesta käytiin osana peruskoulun opetussuunnitelmauudistusta. Tutkimuksen aineistona olivat perusopetuksen tuntijaon uudistamistyöryhmälle vuosina 2009-2012 toimitetut lausunnot, jotka ottivat kantaa tuntijakoon kuvataiteen osalta. Aihe oli ajankohtainen, sillä vuonna 2009 alkuun laitettu peruskoulun tavoitteiden ja tuntijaon uudistustyö toimi pohjana vuonna 2016 käyttöönotetulle valtakunnalliselle peruskoulun opetussuunnitelmalle. Analysoin aineistoa retorisesti painottuneen diskurssianalyysin keinoin. Tutkimukseni teoreettis-metodologinen viitekehys paikantui sosiaalisen konstruktionismin traditioon, jolloin tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena oli se, miten sosiaalista todellisuutta rakennetaan moninaisesti erityisesti kielenkäytössä. Identifioin aineistoanalyysissä kolme erilaista diskurssia, jotka nimesin tasa- arvodiskurssiksi, tulevaisuusdiskurssiksi ja inhimillisyysdiskurssiksi. Niiden kautta saatoin vastata tutkimuskysymyksiini siitä, miten kuvataiteen asemaa oppiaineena suomalaisessa koulutuspoliittisessa keskustelussa perustellaan ja minkälaisia arvoja siihen liitetään. Sillä, millaista kuvaa taidekasvatuksesta diskursseissa rakennetaan, on merkitystä, koska diskurssit uusintavat ja muuttavat yhteiskunnassa tapahtuvia puheita ja ilmiöitä ja pitkällä aikavälillä ne vaikuttavat osaltaan kulttuurin ja käytäntöjen muuttumiseen. Identifioimissani diskursseissa välittyi huoli kuvataiteen opetuksen tasa-arvoisesta toteutumisesta ja niissä konstruoitu kuva oppiaineesta määrittää sitä pitkälti yhteiskunnallisen hyödyn näkökulmasta.