Yläkouluikäisten nuorten luontoliikunta

Luonnossa liikkuminen ja sen hyödyt ovat olleet viime aikoina suosittu tutkimuskohde. Nuorten luontoliikunnan harrastamista ei kuitenkaan ole juurikaan tutkittu. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä eri tavoilla yläkouluikäiset nuoret liikkuvat luonnossa ja miten he kokevat luonnossa liikkumisen. Millaisia merkityksiä nuoret antavat luonnossa liikkumiselle? Lisäksi tarkastellaan, millaiset luonnonympäristöt ja mitkä luontoliikunnan muodot houkuttelevat yläkouluikäisiä liikkumaan luonnossa. Tässä tutkimuksessa käytettiin laadullista tutkimusotetta. Tutkimusaineisto kerättiin tekemällä neljä ryhmähaastattelua eteläsuomalaisessa yläkoulussa 8.- ja 9.-luokkalaisille nuorille. Ryhmähaastattelut toteutettiin neljän hengen ryhmissä. Haastateltavia oli yhteensä 16, joista kymmenen oli poikia ja kuusi tyttöjä. Haastatteluaineistosta tehtiin teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tämän tutkimuksen nuoret harrastivat useimmiten luonnossa kävelemistä, uimista kesäisin, juoksua sekä hiihtoa. Suosituin luontoliikunnan muoto on luonnossa lenkkeily kävellen tai juosten. Nuorten mielestä houkuttelevin luonnonympäristö on puhdas luonto. Erityisesti roskat ja joskus myös muut ihmiset saattavat häiritä nuorten luonnossa liikkumista, jos luontoon haluaa mennä rauhoittumaan. Näiden vastausten ja ajatusten perusteella suurimmalla osalla tämän tutkimuksen nuorista on läheinen luontosuhde ja luonto koetaan mukavaksi harrastusympäristöksi. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että nuoret jäsentävät luonnossa liikkumistaan pääosin harrastuksina ja luontoympäristöjä harrastuspaikkoina. Toisaalta useassa vastauksessa tuli ilmi, että luonto koetaan rentouttavana paikkana, jonne pääsee pakoon arjen vaatimuksia. Missään vastauksista ei tullut ilmi hyödyn tavoittelua, eli haastateltavat eivät esimerkiksi liikkuneet luonnossa kerätäkseen sieltä luonnon antimia. Mielestäni nuorten luontoliikunnan harrastamista kannattaisi tutkia lisää laadullisilla menetelmillä.