Maximal fat oxidation during exercise in monozygotic male twins : effect of physical activity and association with insulin sensitivity

Identtisten kaksosmiesten maksimaalinen rasvanhapetuskyky liikunnan aikana : fyysisen aktiivisuuden vaikutus ja yhteys insuliiniherkkyyteen. Maksimaalinen rasvanhapetuskyky (MFO) liikunnan aikana vaihtelee yksilöiden välillä. Perimän on ajateltu selittävän suuren osan havaitusta vaihtelusta, tosin tutkimusnäyttö tästä puuttuu. Tutkimuksissa fyysisen aktiivisuuden on havaittu vaikuttavan rasvanhapetuskykyyn ja rasvanhapetuskyvyn on havaittu olevan yhteydessä aineenvaihdunnalliseen terveyteen. Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin kartoittaa rasvanhapetuskyvyn yhteyksiä perimään, fyysiseen aktiivisuuteen ja insuliiniherkkyyteen. Tutkimukseen rekrytoitiin 23 identtistä mieskaksosparia suomalaisesta kaksoskohortista. Kaksosista 41 osallistui portaittaiseen kuormitustestiin, jossa MFO määritettiin hengityskaasuanalyysin perusteella. Vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus (LTPA) määritettiin liikuntahaastattelujen ja Baecken kyselylomakkeen avulla. Kehonkoostumus arvioitiin DXAmittauksella. Insuliiniherkkyys (Matsuda indeksi) määritettiin sokerirasituskokeen avulla ja tuloksista laskettiin AUC-arvot plasman insuliini- ja glukoosikonsentraatioille. Yhteensä 19 kaksosparin molemmat kaksoset osallistuivat kuormitustestiin ja näistä 9 parin todettiin eroavan merkitsevästi toisistaan viimeisen kolmen vuoden vapaa-ajanliikunnan suhteen. MFO korreloi voimakkaasti kaikkien (r=0,72, p<0,001) ja LTPA:n suhteen eroavien (r=0,78, p=0,014) parien kaksosten välillä. MFO korreloi viimeisen 12 kuukauden LTPA:n (r=0,26, p=0,035) ja Baecken kyselyn tuloksen kanssa (r=0,40, p=0,023), mutta ei viimeisen kolmen vuoden LTPA:n kanssa. LTPA:n suhteen eroavien parien välillä ei havaittu kokonaisuudessaan eroa rasvanhapetuskyvyssä, tosin kolmen kaksosparin kaksosten välillä ero oli muita pareja suurempi. MFO korreloi insuliinin AUC-arvon (r=-0,42, p=0,015), mutta ei Matsuda indeksin kanssa. Tutkimuksen tulos tukee ajatusta, että perimä vaikuttaa suuresti rasvanhapetuskykyyn. Fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä rasvanhapetuskykyyn, mutta syy-seuraussuhdetta ei pystytty osoittamaan. Tulokset tuovat esiin hypoteesin yksilöiden välisistä eroista siinä, miten fyysinen aktiivisuus vaikuttaa rasvanhapetuskykyyn. Lisätutkimusta tarvitaan rasvanhapetuskyvyn ja insuliiniherkkyyden välisestä yhteydestä, koska aiempien tutkimusten löytämää korrelaatiota ei tässä tutkimuksessa nähty. Rasvanhapetuskyky oli kuitenkin yhteydessä vähäisempään insuliinineritystarpeeseen sokerirasituskokeessa.