Vain yksi voimaharjoitus viikossa riittää toimintakyvyn ylläpitämiseen ikääntyneillä
Forssell, J., & Walker, S. (2018). Vain yksi voimaharjoitus viikossa riittää toimintakyvyn ylläpitämiseen ikääntyneillä. Liikunta ja tiede, 55(1), 98-104. https://www.lts.fi/media/lts_vertaisarvioidut_tutkimusartikkelit/2018/lt_1-18_tutkimusartikkelit_forssell_lowres.pdf
Published in
Liikunta ja tiedeDate
2018Copyright
© Kirjoittajat & Liikuntatieteellinen Seura ry, 2018.
Tutkimuksella selvitimme, parantaako voimaharjoittelu iäkkäiden toimintakykyä, ja onko harjoitusmäärillä vaikutusta toimintakyvyn muutoksiin. Tutkimukseen osallistui 106 koehenkilöä (65–75 v.), jotka satunnaistettiin neljään ryhmään: 1x/vko (H1, n=26), 2x/vko (H2, n=27) ja 3x/vko (H3, n=28) harjoitteleviin ja kontrolliryhmään (K, n=25). Ensimmäisen kolmen kuukauden ajan kaikki harjoitteluryhmät voimaharjoittelivat valvotusti kahdesti viikossa (H, n=81), jonka jälkeen ryhmät harjoittelivat kuusi kuukautta (3 kk–9 kk) nimensä mukaisesti kerran, kahdesti tai kolmesti viikossa. Koehenkilöille suoritettiin testit 0 kk, 3 kk ja 9 kk. Toimintakykyä testattiin etuperinkävelyllä (E), takaperinkävelyllä (T), penkiltä nousulla (TUG), sekä porrasnousulla (P). Jalkojen voimantuottoa mitattiin dynaamisessa jalkaprässissä yhden toiston maksimitestillä (1RM). Ensimmäisen 3kk aikana sekä H- että K-ryhmä paransivat tuloksiaan lähes kaikissa kävelytesteissä, mutta kävelyn kokonaisajan muutos oli suurempaa H-ryhmällä (H: -6,9±5,4%, K: -4,0±4,9%, p<0,05). Ensimmäisen 3kk aikana vain H-ryhmä paransi 1RM tulostaan (H: 12,2±8,3%, K: 1,1±4,7%, p<0,05). Aikavälillä 3 kk–9 kk kävelytesteissä havaittiin parannusta kävelyn kokonaisajassa H1- (-4,3 ± 4,7%), H2- (-2,9 ± 3,4%), ja H3- (-4,9 ± 5,1%) -ryhmissä kontrolliryhmään nähden (0,3 ± 5,1 %, p<0,05). 1RM-testin 0 kk–9 kk välisen muutoksen havaittiin negatiivisesti korreloivan TUG-testin muutosprosentin kanssa tarkasteltaessa kaikkia harjoitteluryhmiin kuuluneita henkilöitä (r=-0,256, p=0,025). Keskeisin löydös oli, että vain yksi voimaharjoitus viikossa riitti ylläpitämään toimintakykyä ikääntyvillä. Voimaharjoittelun positiivinen vaikutus toimintakykyyn selittyi todennäköisesti useilla fyysisillä, psyykkisillä ja sosiaalisilla tekijöillä. Jalkojen maksimivoiman itsenäinen selitysosuus toimintakyvyn parantumisesta voimaharjoittelussa oli verrattaen pieni, mutta harjoitusfrekvenssi oli yhteydessä lihasvoiman parantumiseen. Näin ollen jopa yksi jalkoihin kohdistuva voimaharjoitus viikossa auttaa ylläpitämään ikääntyneiden toimintakykyä.
...
The study determined whether functional capacity can be enhanced by strength training in older adults, and if training frenquency affects the adaptations in functional capacity. The current study involved 106 subjects (65-75y), who were randomized into four groups: 1x/ wk (H1, n=26), 2x/wk (H2, n=27) and 3x/wk (H3, n=28) training groups, and control group (K, n=25). For first three months all training groups performed supervised strength training twice a week (H, n=81). After that, all training groups continued training with the amount they were initially assigned to, once, twice, or three times a week, for six months (from month 3 to 9). Measurements were conducted at months 0, 3 and 9. Functional capacity tests were forward walking (E), backward walking (T), timed-up-and-go (TUG), and loaded stair climbing (P). Leg strength was measured by a dynamic leg press one-repetition maximum test (1RM). After 3 months, both H- and K-group improved in almost every walking test, but the change in total walking time was greater in Hgroup (H: -6,9±5,4%, K: -4,0±4,9%, p<0,05). After 3 months, only H-group had improved in 1RM (H: 12,2±8,3%, K: 1,1±4,7%, p<0,05). From month 3 to 9 there were improvements in total walking time in H1- (-4,3 ± 4,7%), H2- (-2,9 ± 3,4%), and H3- (-5,0 ± 5,1%) -groups, compared to K-group (0,3 ± 5,1 %, p<0,05). The changes in 1RM from month 0 to 9 negatively correlated with the changes in TUG-test when combining all training groups (r=-0,256, p=0,025). The main finding in the study was that only once a week performed strength training session was enough to maintain the functional capacity in older individuals. The positive effect of strength training was probably explained by multiple physical, mental and social factors. Individually maximum strength explained only a minimal part of the improvements in functional capacity due to strength training, but the training frequency seems to be related to improvements in strength levels. Thus, it seems that only once a week performed strength training session for legs helps to maintain the functional capacity in older individuals.
...
Publisher
Liikuntatieteellinen seuraISSN Search the Publication Forum
0358-7010Keywords
Original source
https://www.lts.fi/media/lts_vertaisarvioidut_tutkimusartikkelit/2018/lt_1-18_tutkimusartikkelit_forssell_lowres.pdfPublication in research information system
https://converis.jyu.fi/converis/portal/detail/Publication/27942014
Metadata
Show full item recordCollections
- Liikuntatieteiden tiedekunta [3164]
Related items
Showing items with similar title or keywords.
-
An age-adapted plyometric exercise program improves dynamic strength, jump performance and functional capacity in older men either similarly or more than traditional resistance training
Van Roie, Evelien; Walker, Simon; Van Driessche, Stijn; Delabastita, Tijs; Vanwanseele, Benedicte; Delecluse, Christophe (Public Library of Science (PLoS), 2020)Power declines at a greater rate during ageing and is more relevant for functional deterioration than either loss of maximum strength or muscle mass. Human movement typically consists of stretch-shortening cycle action. ... -
Telineradan vaikutus fyysiseen toimintakykyyn kerran ja kaksi kertaa viikossa harjoittelevilla ikääntyneillä naisilla
Viljanen, Jonna; Liukkonen, Niina (2011) -
Physical disability in community-dwelling older people after hip fracture : randomized controlled trials with physical rehabilitation
Edgren, Johanna (University of Jyväskylä, 2013) -
Dietary intake and strength training adaptation in 50-70 -year old men and women : with special reference to muscle mass, strength, serum anabolic hormone concentrations, blood pressure, blood lipids and lipoproteins and glycemic control
Sallinen, Janne (University of Jyväskylä, 2007)Frailty has been defined as an age-related decrease of the physiologic systems that results in weakness, weight loss and decreased functional performance, thus increasing the risk of disability. The physical characteristics ...