Vihollinen keskuudessamme : maiden saksalaisista käyty lehdistökeskustelu Britanniassa, Suomessa ja Venäjällä ensimmäisen maailmansodan alusta loppukesästä 1914 Lusitanian uppoamiseen toukokuussa 1915

Abstract

Saksasta tuli vihollisvalta Britannialle, Venäjälle ja Suomelle Venäjän osana ensimmäisen maailmansodan sytyttyä. Tutkielmassa analysoin Britannian, Venäjän ja Suomen lehdistön suhtautumista maansa saksalaisvähemmistöön ensimmäisen maailmansodan alkuvaiheesta heinäkuun lopulta 1914 toukokuun alkuun 1915. Tarkastelen, millaisia teemoja nousi esille ja millaista keskustelua käytiin näiden maiden lehdistössä maan saksalaiskysymyksen osalta sekä miten nämä erosivat eri maiden lehdistöjen välillä. Alkuperäisaineistona käytän Britannian osalta liberaalin The Manchester Guardianin, oikeistonationalistisen Daily Mailin ja konservatiivisen The Daily Telegraphin pääkirjoituksia. Alkuperäisaineistona suomalaisen lehdistön ja venäläisen lehdistön osalta käytän tutkielmassa Uuden Suomettaren, Työmiehen ja Maakansan Venäjän lehdistöstä lainattua materiaalia, lehtien omaa materiaalia ja muista suomalaisista lehdistä lainattua materiaalia. Britanniassa tutkielman ajankohtana maan saksalaiskysymys linkittyi pitkälti oikeistonationalistisen lehdistön lietsomaan vakoilu-uhkaan, jonka muodosti heidän mielestään Britannian saksalainen vähemmistö. Nämä lehdet vaativat koko tutkielman ajankohdan kiristämään maansa saksalaisiin kohdistunutta muukalaispolitiikkaa hallitukseltaan. The Manchester Guardian puolestaan pyrki hillitsemään oikeistonationalistisen lehdistön vakoiluhysteriaa ja vaati asiallista kohtelua maansa saksalaisia kohtaan maansa liberaalihallitukselta. Venäjällä nationalistinen lehdistö vaati saksalaisen vaikutusvallan kitkemistä Venäjän valtakunnasta eritoten saksalaisten taloudellisen vallan osalta. Venäjän liberaalinen lehdistö ei puolustanut maassa olevia Saksan kansalaisia samalla tavalla kuin The Manchester Guardian Britanniassa. Venäjän nationalistinen lehdistö vaati ulottamaan maansa saksalaisiin kohdistuneet rajoitukset myös maansa etnisesti saksalaista alkuperää oleviin Venäjän kansalaisiin ja näitä rajoituksia toteutti osittain Venäjän valtiovalta jo tutkielman ajankohtana. Britannian oikeistonationalistinen lehdistö ei samassa mittakaavassa vaatinut saksalaisiin kohdistuneiden toimenpiteiden ulottamista maansa etnisesti saksalaista alkuperää oleviin kansalaisiin kuin Venäjällä. Molemmissa maissa saksalaisiin kohdistunut muukalaispolitiikka kiristyi Lusitanian uppoamisen jälkeen kesällä 1915.