Kohti parempaa itsetuntemusta : itsetuntemuksen määritelmä, merkitys ja hyväksi koetut menetelmät itsetuntemuksen kehittämisen ohjaajien näkökulmasta

Abstract

Sorvisto, Hannariina ja Suokas, Nina. 2018. Kohti parempaa itsetuntemusta - Itsetuntemuksen määritelmä, merkitys ja hyväksi koetut menetelmät itsetuntemuksen kehittämiseen ohjaajien näkökulmasta. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Ohjausalan maisteriohjelma. 98 sivua. Tutkielmassa tarkastellaan, miten ohjaajat määrittelevät itsetuntemusta ja miten he hahmottavat itsetuntemuksen kehittämisen merkitystä työssään. Lisäksi tarkoitus on kartoittaa ohjaajien hyväksi kokemia itsetuntemuksen kehittämisharjoituksia ja sitä, millä tavalla he perustelevat niiden toimivuutta. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka tavoitti noin 1000 ohjaajaa. Lopullisia hyväksyttyjä vastauksia saatiin 29 ohjaajalta, jotka toimivat eri toimintakentillä, yleisimmin peruskoulussa ja lukiossa. Pääosin avoimiin kysymyksiin perustuvan kyselyn aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Ohjaajat määrittelivät itsetuntemusta monilla eri tavoilla ja usein laaja-alaisesti. Itsetuntemuksen kehittämisen merkitystä korostettiin kasvun ja kehityksen välttämättömänä tukena, mutta ohjaajat nostivat esille myös ristiriitaa itsetuntemuksen kehittämisen ja ohjausarjen realiteettien välillä. Hyväksi koettuja itsetuntemuksen kehittämisen harjoituksia tarkasteltiin niin yksilö- kuin ryhmäohjaustilanteissa. Yksilö- ja ryhmäohjauksen puolelta löytyi samankaltaisia harjoituksia, mutta ohjaajat toteuttivat niitä hieman eri tavoin. Merkittävimpinä eroina harjoitusten välillä oli se, että yksilöharjoitukset painottuivat vahvasti yksin tekemiseen ja ohjaajavetoisuuteen, kun ryhmäohjauksessa painottuivat toiminnallisuus ja vuorovaikutuksellisuus. Myönteinen vertaispalaute ja positiivinen vahvistaminen korostuivat ryhmäharjoituksissa. Yksilö- ja ryhmäharjoitusten merkittäväksi yhteiseksi tekijäksi nousi kokemuksellisuus.