Donald Trumpin julkisuuskuva suomalaisessa mediassa Yhdysvaltain presidentinvaalien 2016 jälkeisessä uutisoinnissa

Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu, millaista kuvaa Donald Trumpista rakennettiin suomalaisessa mediassa Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeisessä uutisoinnissa marraskuussa 2016. Aineistoni koostuu Helsingin Sanomien, Turun Sanomien ja Aamulehden Trump-uutisoinnista, sillä nämä kolme Suomen suurinta aamulla julkaistavaa sanomalehteä tavoittavat päivittäin noin puoli miljoonaa suomalaista. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on kriittinen diskurssintutkimus, jota olen soveltanut muun muassa Pietikäisen (2000), Pietikäisen ja Mäntysen (2009), Fairclough’n (1997) ja Hallidayn (1989) oppien mukaan. Olennaisimpia käsitteitä tutkielmassani on representaatio, joka on asiasta, ilmiöstä tai henkilöstä kielellisesti rakennettu kuva, uusinnos. Tutkimussuunnan kriittisyys ilmenee tutkielmassani valtasuhteiden tarkasteluna. Kriittinen diskurssintutkimus tunnustaa, että käytettäessä kieltä, käytetään aina myös valtaa. Erityisen kiinnostunut kriittinen diskurssintutkimus on median kaltaisista tahoista, joilla on tavallisia ihmisiä enemmän valtaa käytettävissään niiden yhteiskunnallisen tehtävän ja aseman vuoksi. Tavoitteena onkin, että tutkielmani voisi omalta pieneltä osaltaan osoittaa lukijalle, miten media käyttää kielellistä valtaansa. Tutkimuskysymykseni on, millaista kuvaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpista rakennetaan vaalipäivän jälkeisessä uutisoinnissa. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti Trumpista käytettävät nimitykset ja kuvailut, hänen aiempien tekojensa ja puheidensa representointi sekä tulevien päätöstensä spekulointi. Tarkastelen erityisesti sanastoa: adjektiiveja, joilla Trumpia kuvataan sekä substantiiveja, joilla hänen kannattajistaan puhutaan. Tarkastelin myös Trumpin tekojen kuvauksia, niiden aikamuotoja ja niissä käytettyjä verbejä selvittääkseni, millaisia asioita kirjoittajat nostavat esille rakentaessaan kuvaa Trumpista presidenttinä. Kiinnitin huomioni yksittäisten sanojen ohella myös niiden edustamiin sanastoihin, joilla on tapana liittyä kulttuurisiin käytäntöihin. Analysoin paitsi sanatasoa myös lauseita ja niiden yhdistelyä. Kuten diskursseja ja representaatioita analysoidessa on tyypillistä, kiinnostukseni kohdistuu siihen, mitä ilmaistaan missäkin järjestyksessä, mitä on asetettu etusijalle sekä miten lauseiden välinen koheesio rakentuu. Donald Trumpin presidenttiys rakentuu tutkimustulosteni valossa neljän erilaisen representaation avulla: 1) epäkelpo presidentti, 2) vallankumouksen presidentti, 3) arvaamaton presidentti ja 4) valkoisten työläisten ja kouluttamattomien presidentti. Tutkimustulosteni perusteella Donald Trumpista rakennetaan kuvaa epäkelpona presidenttinä, jolla ei ole aiempaa kokemusta politiikasta ja jonka poliittisista linjoista ei ole kenelläkään tarkkaa tietoa. Näin Trumpin presidenttiyteen liitetään vahvasti epävarmuuden ja osittain pelon tunne. Trumpia kuvataan huonokäytöksisenä miehenä, jonka puheisiin ei kannata luottaa. Hänen sanotaan nousseen presidentiksi kouluttamattomien ja työläisten, valkoihoisten amerikkalaisten äänillä. Hänen voittoaan perustellaan pikemmin vastustajan virhearviona ja amerikkalaisten tyytymättömyytenä kuin Donald Trumpin omana ansiona.