Tunne- ja vuorovaikutustaidot liikuntatunnilla : opettajien ja oppilaiden kokemuksia tunne- ja vuorovaikutustaitojen käytöstä yläkoulun liikuntatunnilla

Tämän fenomenologis-hermeneuttiseen menetelmään perustuvan haastattelututkimuksen tarkoituksena oli tutkia liikunnanopettajien ja yläkouluikäisten tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä niiden käyttöä liikuntatunnilla. Tavoitteena oli tarkastella tunne- ja vuorovaikutustaitojen yhteys ryhmän kiinteyteen, miten taitoja käytetään ja toisaalta myös tunne- ja vuorovaikutustaitojen käytön haasteet. Liikuntatuntiin liittyy usein paljon vaihtelevia vuorovaikutustilanteita. Oleellista on, että tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat opetettavissa, opittavissa ja kehittyvät harjoittelemalla – aivan kuten muutkin taidot. Tutkimuksen teoreettisessa osassa perehdyttiin aluksi ryhmän käsitteeseen sekä ryhmän perusominaisuuksiin ja -tavoitteisiin. Seuraavaksi tutustuttiin kirjallisuuteen, joka liittyi tunne- ja vuorovaikutustaitoihin sekä niiden yhteydestä koulumaailmaan. Empiirisessä osassa selvitettiin, miten teoreettisessa osassa mainitut tunne- ja vuorovaikutustaidot vaikuttavat ryhmän kiinteyteen, miten niitä käytetään liikuntatunnilla ja mitä haasteita niihin liittyy. Tutkimuksen kohteena olivat kaksi liikunnanopettajaa ja viisi yläkouluikäistä oppilasta. Aineisto kerättiin vuoden 2014 aikana ja analysoitiin vuonna 2015. Haastateltavien valinnassa oleellista oli, että mukaan saatiin sekä opettaja- että oppilasnäkökulma. Tutkimuksen perusteella tunne- ja vuorovaikutustaitojen opetusta ja harjoittelua on syytä edistää. Halu kehittää omia ja muiden taitoja voivat merkittävästi edesauttaa sujuvaa oppimista, opettamista, koulumenestystä ja ryhmässä viihtymistä. Opettajan läsnä oleva eläminen ryhmän mukana koetaan erityisen tärkeänä. Sekä oppilaat että opettajat käyttävät eri menetelmiä ja pitivät taitoja tärkeinä, mutta osittain haastavina käyttää. Tutkimus vahvistaa jo aiemmin saatuja tuloksia tunne- ja ihmissuhdetaitojen harjoittelun tarpeesta ja merkityksestä sekä opettajien että oppilaiden näkökulmasta. Liikunnanopettajien koulutuksessa voisi huomioida, kuinka näitä taitoja voitaisiin tietoisemmin ja systemaattisemmin liittää osaksi liikunnan käytännön opetusta olettamatta liiaksi, että taidot kehittyvät ikään kuin itsestään ja pelkästään opettajan esimerkillä. Tietoinen tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelu ja fyysisesti tehokkaan liikuntatunnin toteuttaminen eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.