Viitasammakon (Rana arvalis) liikkuminen ja elinpiiri muuttuneessa elinympäristössä

Abstract

Ihmisen aiheuttama elinympäristöjen väheneminen ja ympäristön saastuminen ovat aiheuttaneet ennen näkemättömän sukupuuttoaallon, jonka seurauksena yhä useampien uhanalaisten lajien esiintymisalueet ovat pienentyneet entisestään viimeisen 100 vuoden aikana. Yksi näistä lajeista on viitasammakko, joka on luokiteltu EU:n luontodirektiivissä liitteen IV(a) lajeihin, jotka ovat tiukasti suojeltuja myös luonnonsuojelualueiden ulkopuolella. Laji on taantunut Keski-Euroopassa, mutta se on yhä yleinen Pohjois-Euroopassa. EU:n komission mukaan viitasammakon lisääntymis- ja levähdyspaikoiksi tulee määrittää paikallispopulaation käyttämä elinalue. Elinalueen kokoon ja käyttöön vaikuttavat useat ympäristötekijät, joiden tekijöiden vaikutusta lajin liikkeisiin ja elinympäristön käyttöön on usein haastavaa arvioida. Radioseuranta tarjoaa tehokkaan työkalun eläinten liikkeiden ja elintapojen tutkimukseen. Tässä tutkimuksessa selvitettiin radioseurantamenetelmällä viitasammakon (Rana arvalis) elinympäristövaatimuksia ja elinympäristön käyttöä muuttuneessa ympäristössä turvetuotantoalueella. Tutkimuksessa kerättiin tietoa viitasammakon kesäelinympäristöstä ja sen etäisyydestä kutupaikkaan, sekä tehtiin päätelmiä kesäelinympäristön laadusta ja koosta. Seurannasta saatavat tiedot mahdollistavat entistä tarkemmat lajin uhanalaisarvioinnit ja auttavat suuntaamaan luonnonsuojelun panoksia sinne, missä tarve on suurin. Tutkimuspopulaatioksi valittiin kutukartoituksen perusteella suhteellisen runsas viitasammakkoesiintymä. Soidinäänteleviä viitasammakkokoiraita saattoi kohdata täysin kasvillisuutta vailla olevissa sarkaojissa, mutta kutu laskettiin aina paikkoihin, joissa oli edes vähän kasvillisuutta. Poikaset liikkuivat eniten keskikesällä, kun aikuisten yksilöiden liikkuminen painottui alku- ja loppukesään. Eniten viitasammakoita esiintyi tutkimusalueen keskellä, turvekankaiden välisessä paloaltaassa, josta radioseurantaan valitut yksilöt oli pyydetty ja johon ne oli vapautettu radioseurantatutkimusta varten. Yksittäisten liikkumishavaintojen pituus vaihteli saman populaation yksilöiden välillä jopa 341 metriä. Syksyllä viitasammakot kaivautuivat maahan talvehtimaan. Turvetuotantoalue näyttää soveltuvan esiintymispaikaksi, mikäli tietyt elinympäristön kannalta tärkeät vaatimukset täyttyvät. Viitasammakoita esiintyi turvetuotantoalueen runsasvetisissä kasvittuneissa sarkaojissa ja paloaltaissa, sekä niiden ympäristössä. Tulosten perusteella vaikuttaisi, että viitasammakon elinympäristövaatimukset voivat olla aiemmin luultua vaatimattomammat. Tutkimusalueen viitasammakkokanta vaikutti elinvoimaiselta, joskin elinympäristöjen laatua ja kytkeytyneisyyttä voidaan edelleen parantaa ja ottaa se paremmin huomioon turvetuotannollisia toimenpiteitä suunniteltaessa.

Human-induced habitat loss and environmental contamination have caused an unprecedented extinction wave, as a result of which the occurrences of increasingly endangered species have decreased further over the past 100 years. One of these species is the moor frog, which is classified under the EU Habitats Directive Appendix IV (a). These species are strictly protected also outside nature conservation areas. The species has declined in Central Europe, but is still common in Northern Europe. According to the EU Commission, the reproductive and resting places should be determined by the local population used by the local population. Many complex environmental factors affect the size and use of animals’ ecological network. Estimating the effect of these factors on animal movements and use of habitat is often very challenging. Radio tracking provides powerful tool for studying movements and habits of animals. In this study we investigated with the radio tracking method moor frogs (Rana arvalis) habitat requirements and use of the habitat in a changed environment in a peat production area. The aim of the study was to get information on moor frog’s summer habitat and distance to the spawning site, and to draw conclusions about the quality and size of summer habitat. The acknowledge collected from study makes possible more specific accurate threat assessments of specie and help to direct the conservation inputs to where the need is greatest. The research population was selected based on the spawning survey of a relatively large occurrence of moor frogs. Displaying males could be encountered in completely vegetation-free ditches, but the spawn was always let down on places where there was even little vegetation. The juveniles moved mostly in the mid-summer when the movement of adult individuals was focused on early and late summer. Most moor frogs were encountered in a fire pond between peatlands in the middle of the study site, where they were caught and released for radio tracking research during spawning. Movement varied 341 meters between individuals of the same population. In the autumn moor frogs burrowed into the ground for winter. The peat production area seems to be suitable as a place of occurrence if certain requirements relevant to the habitat are met. Moor frogs occurred in small, watery and vegetated ponds and ditches and their surroundings. Based on the study, it would appear that the living environment requirements of the moor frog may be more modest than was previously assumed. The moor frog population of the research area seemed vital but the quality and connectivity of the habitats can be further improved and taken into greater consideration when designing peat production measures.