Koukistajajännekorjauksen postoperatiivisen kuntoutuksen kliiniset tulokset aktiivisella kuntoutuksella verrattuna modifioituun Kleinert-protokollaan : retrospektiivinen kliininen tutkimus

Johdanto. Lukuisista tehdyistä tutkimuksista huolimatta ei ole selkeää yksimielisyyttä millainen kuntoutusmenetelmä tuottaa parhaat postoperatiiviset tulokset sormen koukistajajänneleikkauksen jälkeen. Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida varhaisen aktiivisen liikkeen (early active motion, EAM) kuntoutusmenetelmän vaikutusta sormen liikelaajuuteen verrattuna modifioituun aktiiviseen Kleinert-protokollaan koukistajajännevamman postoperatiivisessa kuntoutuksessa. Menetelmät. Keväästä 2011 syksyyn 2012 asti 19 potilasta (24 sormea) kuntoutettiin käyttämällä Kleinert-menetelmää (KR-ryhmä) ja 2012 syksystä vuoden 2015 loppuun 26 potilasta (29 sormea) kuntoutettiin varhaista aktiivista liikettä hyödyntävällä protokollalla (EAM-ryhmä). EAM-protokolla hyödynsi aktiivista, synergististä ranteen liikettä ja aktiivisen, staattisen lihastyön pitoharjoitteita, missä sormet viedään passiivisesti koukkuun ja pidetään koukussa aktiivisella lihastyöllä. Ortoosit sallivat ranteen liikkeen ja päivisin aktiivinen koukistusvoima kohdistettiin IP-niveliin. Passiivisessa Kleinert-protokollassa käytettiin dynaamista ortoosia tuottamassa koukistus sormien niveliin, lisäksi protokollaan kuuluivat aktiiviset pitoharjoitteet sekä aktiiviset ojennusharjoitteet. Tulokset. Aktiivinen kokonaisliikelaajuus oli samanlainen ryhmien välillä sekä peukaloissa (P = 0.407) ja sormissa II-V (P = 0.459). Tulokset olivat samanlaisia ryhmien välillä myös puristusvoimassa, elämänlaadussa sekä subjektiivisessa tyytyväisyydessä lopputulokseen. DASH-tuloksessa oli tilastollisesti merkitsevä ero ryhmien välillä EAM-ryhmän eduksi (P = 0.007). Kleinert-ryhmässä tapahtui yksi (5.3 %) ja EAM-ryhmässä kolme (11.5 %) korjauksen hajoamista (p = 0.387). EAM-ryhmällä oli vähemmän kontrollikäyntejä sairaalassa verrattuna KR-ryhmään (P = 0.005). Pohdinta. EAM-kuntoutusmenetelmä vaikuttaa tuottavaan aktiivisen kokonaisliikelaajuuden suhteen samanlaisia tuloksia verrattuna modifioituun, aktiiviseen Kleinert-kuntoutusmenetelmään vähemmillä kontrollikäynneillä lisäämättä korjauksien hajoamisen määrää. Satunnaistettuja, kontrolloituja tutkimuksia tarvitaan tulosten vahvistamiseksi.