Jehovan todistajista eronneiden tarinoita eroprosessista ja avunsaannista

Abstract

Tutkielma kohdistuu entisten Jehovan todistajien tarinoihin eroprosessista ja prosessissa ilmenevään toimijuuteen. Tutkimus on aineistolähtöinen ja rakentuu kuuden entisen Jehovan todistajan kertomuksiin eroprosessista ja avunsaannista. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda lisäkeskustelua siihen, miten jehovantodistajuudesta eroavia voitaisiin auttaa paremmin. Empiirisen aineiston hankinnassa on käytetty haastattelua. Aineiston analyysissä on nojauduttu sekä kvalitatiiviseen aineistolähtöiseen analyysiin, narratiiviseen analyysiin, aiempaan tutkimukseen että teoriaan. Tutkielman tutkimusote on narratiivinen ja tutkimuksen käsitys tarinoista perustuu aiempaan tutkimukseen sekä teoreettiseen viitekehykseen koskien uskontoelämää ja ryhmän toimijuutta. Tutkimus kiinnittyy teoriaan ja aiempaan tutkimukseen siitä, miten ihminen toimii ryhmässä ja mitkä ilmiöt aiheuttavat sen, että ihminen eroaa yhteisöstä sekä millaisia haasteita sosiaalityössä voidaan kohdata, jos taustalla vaikuttaa uskonnollinen yhteisö. Analyysitulokset osoittavat, että haastateltavat ovat kokeneet eritasoisesti fyysistä ja henkistä väkivaltaa ja heillä on mielenterveydellisiä ongelmia. Haastateltavat kokivat, että heitä ei ymmärretty sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä. Tuolloinkin ulkopuolinen auttajataho, lukuun ottamatta psykiatrista hoitoa, on ollut tulosten valossa avuton, koska sillä ei ole ollut tarpeeksi tietoa siitä, mitä jehovantodistajuus on. Suhtautuminen Jehovan todistajista eronneisiin on sosiaalityön auttamisjärjestelmässä– puutteellista, sillä henkilökunnalla ei ole tietoutta Jehovan todistajien järjestön sisällä vaikuttavista mekanismeista, arvoista ja säännöistä. Parhaiten apua oli saatu hakeutumalla itse vertaistukiryhmiin ja psykiatriseen hoitoon. Haastateltavat toivoivat, että sosiaalityön ammattihenkilöitä koulutettaisiin enemmän Jehovan todistajien toimijuuksien ja mekanismien ymmärtämiseen. Lisäksi analyysin keskeiset tulokset osoittavat, että karttamista esiintyy Jehovan todistajista eronneiden ihmisten ja heidän perheidensä välillä. Tutkimuksen lopussa pohditaan tulosten merkitystä sosiaalityölle ja miten se toteutuu uskonnollisessa yhteisössä. Avainsanat: