| dc.description.abstract | Tässä taitoluistelun lajianalyysissä ja valmennuksen ohjelmointityössä on ollut tarkoituksena perehtyä laaja-alaisesti niihin tekijöihin, joista taitoluistelu koostuu. Näitä tekijöitä ovat antropometria, biomekaniikka, tekniikka, taktiikka ja psykologia. Puolet tästä työstä on teoriaa, joka perustuu valmennuskirjallisuuteen sekä tieteellisiin artikkeleihin ja opinnäytetöihin. Toinen puoli tästä työstä on käytännön valmennustyötä, jossa yhdelle taitoluistelijalle on laadittu yksilöllinen valmennusohjelma. Keskeisenä osana tässä lajianalyysissä on ollut selvittää, millaisista eri kuormitusfysiologisista tekijöistä taitoluistelu koostuu. Taitoluistelun kuormittuneisuutta on kuvattu erilaisin teoreettisin mallein.
Antropometrisesti tarkasteltuna taitoluistelijan pituus on keskimäärin naisilla 162 cm ja miehillä 171 cm. Taitoluistelijan paino on vaihdellut naisilla 40,3-54,3 kg ja miehillä 63,6-70,0 kg välillä. Naistaitoluistelijoiden kehon painoindeksi on keskimäärin 19,8 kg/m2. Vastaavasti miesten indeksi on keskimäärin noin kaksi yksikköä korkeampi (22,3 kg/m2). Naistaitoluistelijoiden kehon pinta-ala on keskimäärin 1,59 m2. Miesten kehon keskimääräiseksi pinta-alaksi on saatu 1,83 m2. Taitoluistelussa voidaan havaita olevan valikoitumisilmiötä, jossa lajin pariin hakeutuvat ovat ruumiinrakenteeltaan pienikokoisia ja sopusuhtaisia.
Biomekaniikan ja tekniikan voidaan katsoa olevan yhteydessä toisiinsa taitoluistelussa. Taitoluistelu luokitellaan taitolajiksi, jossa lajitaitojen ominaisuudet korostuvat. Tasapainon kontrolloinnin kannalta massakeskipisteen hallinta on tärkeässä asemassa. Voimat, jotka hyppyjen alastulossa kohdentuvat luistelijaan, ovat seitsenkertaisia luistelijan painoon nähden. Piruetteihin vaikuttavat rotaatioenergian lisäksi hitausmomentti ja kulmaliikemäärä.
Voimantuotollisesti taitoluistelija tarvitsee erityisesti hyvää jalkalihasten nopeusvoiman tasoa. Suomalaiset huippunaisluistelijat hyppäävät kevennyshyppytestissä 40-50 cm ja miehet noin 10 cm korkeammalle. Miesten on todettu ponnistavan neloistulpissa yli 60 cm:n korkeuteen ja lentävän ilmassa keskimärin 2,1 m. Parhaimmillaan miehet pystyvät hyppäämään jäällä noin 80 cm:n korkeuteen useissa eri hypyissä.
Taktiikka voidaan taitoluistelussa jakaa harjoittelu- ja kilpailutaktiikkaan. Taktiikkaan vaikuttaa merkittävimmin sen kilpailusarjan säännöt, johon luistelija kuuluu. Taktiikan osa-alueita ovat ilmaisutaito ja koreografia, fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet sekä tekniikka ja taito. Taktiikalla tulee olemaan yhä suurempi rooli tulevaisuudessa luistelijan ohjelman pisteiden osa-alueiden muodostuksessa.
Fysiologian verenkiertoelimistön osalta kuormituksen (ohjelmasuorituksen) aikainen laktaattikonsentraatio vaihtelee naisilla lyhytohjelmassa (LO) 7,8-11,1 mmol/l ja vapaaohjelmassa (VO) 8,7-12,7 mmol/l. Miehillä vaihteluväli on 8,0-8,9 mmol/l (LO) ja 11,2-13,4 mmol/l vapaaohjelman osalta. Syke nousee ohjelmasuorituksen alussa lähelle yksilön ominaista maksimia. Syke pysyy 90-95 % tasolla maksimista koko ohjelmasuorituksen ajan alkua lukuun ottamatta. Hetkellisesti syke voi olla korkeampi. Naisilla sykelukemat ovat keskimäärin 184-192 krt/min (LO) ja 181-198 krt/min (VO). Tyypillinen maksimaalinen hapenottokyky (VO2max) on taitoluistelijanaisilla 39,2-52,3 ml/kg/min ja miehillä 50,1-66,7 ml/kg/min. Naiset kuluttavat VO:n aikana energiaa keskimäärin 43,2 kcal (181,44 kJ) (32,2-43,4 kcal). Miesten energiankulutus VO:n aikana on keskimäärin 63 kcal (264,6 kJ) (57,2-63 kcal). Luistelun energiankulutus vaihtelee 5,5−9 MET:n välillä riippuen nopeudesta.
Psyykkinen valmennus voi kohdentua taitoluistelussa psyykkistä hyvinvointia tukevaan valmennukseen, psyykkisten taitojen opettamiseen ja ongelmien hoitoon. Ohjelmasuorituksen aikaisen psyykkisten taitojen hallintaa voidaan mitata IZOF-profiilin avulla. IZOF-profiilissaurheilja arvioi omaa suorituksen aikaista tunnetilaansa optimaaliseen tunnetilaan. Eroavaisuus optimiin on vaihdellut naisilla enimmillään kahdeksan yksikköä.
Urheilija-analyysin mukaan taitoluistelijan urheilijapolku on yksilöllinen, persoonallinen ja siihen vaikuttavat useat eri tekijät. Kansainväliselle huipulle päädytään yksilöllisessä aikataulussa. Huipulle päästäkseen harjoittelun tulee olla systemaattista ja ohjelmoitua. Ikävuosi 13 on kriittinen vaihe, joka erottaa huippuluistelijat muista luistelijoista. Valmennusjärjestelmän yksi tärkeistä tehtävistä on löytää lahjakkaita taitoluistelijoita. Lahjakkuusprofiilin tekeminen voi auttaa valmentajia tässä työssä.
Harjoitteluanalyysin mukaan Suomessa on vuosittain arviolta noin 2000 kilpailulisenssin omaavaa yksinluistelijaa. Harjoitusmäärä lisääntyy nousujohteisesti sarjatasolta toiselle siirryttäessä. Ensimmäinen suuri harjoitusmäärän lisäys tapahtuu seitsemännen ikävuoden jälkeen, kun siirrytään seuraavalle sarjatasolle. Vielä voimakkaampi lisäys tapahtuu siinä vaiheessa, kun luistelija siirtyy junioritasolta senioritasolle. Huipputasolla taitoluistelijat harjoittelevat noin 850 tuntia vuodessa. Huipputasolle on mahdollista päästä, jos harjoittelu on systemaattista ja ohjelmoitua. Taitoluistelijan kehityksessä voi tapahtua taantumusta, mutta kehityksen on oltava luonteeltaan jatkuvaa. Useat eri tekijät erottavat kansallisen tason luistelijan sekä SM-tason että kansainvälisen tason taitoluistelijasta. Yksi urheiluvammoja taitoluistelussa lisäävä tekijä on se, että harjoitusmäärät ovat lisääntyneet viime vuosien aikana.
Taitoluistelun tilasta voidaan todeta, että viimeisimmän tilaston mukaan lähes 120 000 lasta ja nuorta harrastaa luistelua vuosittain. Aikuisia luistelun harrastajia on hieman yli 80 000. Taitoluistelun harrastajista tyttöjä on 18 000 ja poikia 2000. Suomen Taitoluisteluliitto ry:n (STLL) vakuutuksen lunastaa vuosittain noin 4000 luistelukoululaista ja 2000 yksinluistelijaa. Viimeisimmän 15 vuoden (2001−2016) aikana Suomella on ollut arvokilpailuissa (EM, MM, Jun-MM ja olympialaiset) naisissa 35, miehissä 18 ja jäätanssissa 13 edustajaa. Tänä aikana naiset ovat saavuttaneet yhteensä kahdeksan EM-mitalia ja yhden MM-mitalin. Sijojen 4−10 joukkoon naiset ovat sijoittuneet yhteensä 14 kertaa EM- ja kuusi kertaa MM-kilpailuissa sekä yhden kerran Olympialaisissa. Miesten sijoitukset ovat olleet sekä EM- että MM-kilpailuissa 12−33 parhaan luistelijan joukossa. Olympiaedustajia miehillä on ollut yksi viimeisimmän neljän olympiadin aikana.
Taitoluistelun tulevaisuus näyttää lupaavalta Suomessa, jos katsotaan harrastajamääriä. Taitoluistelu on kuitenkin teknistynyt entisestään valtavasti erityisesti hyppyjen, mutta myös piruettien ja askelsarjojen osalta viime vuosien aikana. Voidaan odottaa, että tulevaisuudessa tullaan näkemään yhä enemmän vaikeita neloishyppyjä kilpailuohjelmissa. Maailmanennätyspisteiden voidaan odottaa paranevan sekä naisilla että miehillä useilla kymmenillä pisteillä lähivuosien aikana.
Valmennusjärjestelmää on tarkoitus muuttaa tulevaisuudessa yhä enemmän siihen suuntaan, että luistelija on enemmän toiminnan keskipisteenä. STLL järjestää vuosittain lukuisia koulutuksia valmentajille mm. I-, II- ja III-tasolla, joita ennen on pakollista suorittaa luistelukouluohjaajan kursseja. Kouluttautumattomia valmentajia ei toimi taitoluistelun parissa; kaikilla valmentajilla on käytännössä jotain taustakoulutusta. Päätoimisten taitoluisteluvalmentajien määrä on lisääntynyt viime vuosien aikana. Taitoluistelussa toimi vuonna 2016 133 päätoimista valmentajaa, joista naisia oli 113 ja miehiä 20. Valmentajakoulutuksessa on hyödynnetty Foppa-oppimisympäristöä. Valmentajakoulutukseen osallistumisesta on paljon hyötyä: valmentajilla on paremmat edellytykset toimia valmentajina, asiantuntijuus lisääntyy, työkäyttäytyminen muuttuu, ryhmänhallintataidot paranevat sekä suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus lisääntyvät. Kilpailujärjestelmässä noudatetaan Kansainvälisen Luisteluliiton (ISU) ja STLL:n sääntöjä. Kilpailut voidaan luokitella kansainvälisiin, STLL:n virallisiin ja muihin kilpailuihin. Kilpailusarja määräytyy ikä- ja taitotason mukaan. Siirtyminen sarjatasolta toiselle tapahtuu suunnitelmallisesti ja harkitusti.
Lajietiketti kertoo vakiintuneista käyttäytymissäännöistä taitoluistelun kontekstissa ja se koskettaa luistelijoiden lisäksi niin valmentajia, toimitsijoita kuin myös katsojia. Lajietiketin voidaan katsoa olevan voimassa erityisesti jäähallissa ja kilpailuiden aikana, mutta myös muihin harjoitustiloihin rinnastettavissa paikoissa ja harjoitusten aikana. Lajietiketin mukaan luistelijan on esimerkiksi väistettävä ohjelman tekijää tai hyppääjää.
Testijärjestelmässä voidaan havaita olevan useita eri tasoja riippuen siitä, miten ja missä testit järjestetään. Kilpailujärjestelmään kuuluviksi testeiksi voidaan katsoa kuuluvan perus- ja elementtitestit, joiden suorittamista lajiliitto valvoo tarkasti. Näiden testien perusteella määräytyy sarjataso, johon vaikuttavat myös luistelijan ikä ja valmiudet. Lajissa vaadittavia taitoja voidaan testata fyysisen kunnon testeillä, jotka voidaan karkean luokittelun mukaan jakaa kenttä- ja laboratoriotesteiksi. Taidon- ja liikehallinan testejä voidaan kutsua motoriikan testeiksi. Taitoluistelijan kuormitusta voidaan testata esimerkiksi ohjelman, leirin tai kilpailun aikana. Palautumisen testauksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi sykevälivaihtelua, palautumisindeksiä tai ortostaattista testiä. Taitoluistelijoille voidaan osana psyykkistä testausta luoda IZOF-profiili, jonka tuntemisesta voi olla hyötyä sekä luistelijalle itselleen että myös valmentajalle. Lahjakkuuden testaukseen on kehitetty useita eri menetelmiä, joista on tässä yhteydessä esitelty lahjakkuusprofiili.
Valmennuksen ohjelmoinnissa urheilijan pitkäntähtäimen harjoitussuunnitelma kattaa 10-15 vuoden ajanjakson. Pitkän tähtäimen ohjelmointi voidaan jakaa perusteiden oppimisen, erikoistumisen ja kansainvälisen tason saavuttamisen vaiheisiin. Urheilijalta voi viedä 6-8 vuotta pysyvän kansainvälisen tason saavuttamiseen. Ohjelmointi koostuu useista eri osa-alueista, mutta lähtökohtana voidaan pitää suunnitelmaa, joka voidaan tehdä yksittäiselle urheilijalle tai ryhmälle. Ohjelmoinnissa tulee ottaa huomioon urheilijan henkilökohtaiset tavoitteet.
Harjoittelukauden jaksotuksessa tulee huomioida se, että harjoittelukausi on taitoluistelussa pitkä. Vuosisuunnitelmassa tulee arvioida edellinen kausi, ottaa huomioon lähtötilanne, asettaa pää- ja välitavoitteet lyhyellä ja pitkällä aikavälillä sekä harjoittelun painopistealueet. Harjoittelu kuormittaa eri tavoin elimistön eri järjestelmiä. Eri kuormitusmallien mukaan harjoittelu on mahdollista jaksottaa korkean, keskinkertaisen ja matalan intensiteetin viikoiksi. Kilpailuviikko ja sen jälkeinen palauttava viikko voidaan kuormittaa oman mallin mukaisesti. Harjoitusintensiteetti ja -laatu vaihtelevat sen mukaan, millaisesta harjoitusviikosta on kyse: esimerkiksi matalan intensiteetin viikolla harjoittelun laatu on suurin. Kokonaiskuormituksella tarkoitetaan harjoittelun aiheuttamaa fyysistä ja psyykkistä kuormitusta. Taitoluisteluharjoittelun ohjelmointi on suunnitelmallista toimintaa ja siinä auttaa vuosisuunnitelman tekeminen. Ravinnolla ja unella on vaikutusta siihen, että luistelija jaksaa harjoitella ja sillä on myös vaikutusta palautumiseen. Joidenkin ravintoaineiden saantisuositus on urheilijoilla hieman suurempi kuin tavallisella väestöllä. Testien avulla on mahdollista seurata sitä, miten harjoittelu vaikuttaa taitoluistelijan kehittymiseen. Kilpailukaudella kilpailut sijoittuvat kuuden kuukauden väliselle ajanjaksolle lokakuun ja maaliskuun välille. Kilpailuviikolla harjoitusten keston on hyvä olla hieman lyhyempi kuin tavallisesti. Sarjatasosta riippuen taitoluistelukilpailut voivat olla monipäiväisiä. Kilpailupäivät eivät välttämättä ole peräkkäiset päivät. Kilpailupäivänä luistelijan suorittaman veryttelyn ajankohta riippuu siitä, mihin vuorokauden aikaan kilpailu järjestetään. Kilpailupaikalle on hyvä saapua noin tuntia ennen kuuden minuutin veryttelyn alkamista. Kilpailupalautumisen tulisi alkaa välittömästi urheilusuorituksen jälkeen. Palautumisen tärkeys korostuu, jos kilpailu sisältää useita ohjelmia.
Pohdinnassa on esitetty useita jatkokehityskohteita tämän lajianalyysin perusteella. Näitä ovat mm. se, että taitoluistelun testausta voitaisiin kutsua testijärjestelmäksi,kuormittuneisuutta voitaisiin kuvata erilaisin mallein, jaksotuksen mallintamista ja lahjakkuusprofiilia voitaisiin jatkokehittää. | |
