Osallisuuden lisääminen : Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoriaa mukaillen

Tämä filosofian alaan kuuluva tutkimus käsittelee osallisuutta ja sen lisäämistä peruskoulussa käyttäen menetelmänä Habermasin kehittämää kommunikatiivisen toiminnan teoriaa. Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esille osallisuus-käsitteen eri merkityssisältöjä ja esitellä menetelmä, jota soveltaen osallisuuden kokemista ja tunnetta osallisuudesta voidaan lisätä. Osallisuus, jota tässä opinnäytetyössä tutkitaan, nousi korostetusti esille vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa mutta edellä mainituissa perusteissa ei tuotu tämän tutkimuksen tekijän mielestä esille, mitä osallisuus on tai miten sitä lisätään oppilaiden keskuudessa. Tässä tutkimuksessa tuodaan esille, että Habermasin kieleen perustuvan kommunikatiivisen toiminnan teorian soveltaminen on käyttökelpoinen menetelmä osallisuuden lisäämiseksi peruskoulun alaluokkien oppilaiden keskuudessa. Tutkimuksessa käytetty Habermasin kommunikatiivisen toiminnan teoria perustuu pyrkimykseen saavuttaa yhteisymmärrys vuorovaikutuksen keinoin, joita tässä tutkimuksessa ovat esimerkiksi puheenvuorojen käyttäminen, näytteleminen ja ryhmätöiden tekeminen. Osallisuus-käsitteen monitasoisuudesta ja -merkityksellisyydestä johtuen tutkimuksessa käsitellään osallisuus-käsitettä hermeneuttisella tutkimusotteella. Osallisuudesta on näin löydettävissä toimijan aktiivisuuden ja toiminnan kannalta useita tasoja, joita tässä opinnäytetyössä kuvataan esimerkiksi Mäntysen (2016), Salmikankaan (1997) ja Gretchelin (2002) käyttämän porraskuvion avulla (kuva 2). Tuossa porraskuviossa osallisuuden tiedostaminen kasvaa portaittain osallisuuden tiedostamisesta ja tunteesta, että on osallinen, ja johtaa lopuksi yksilön aktiiviseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen yhteiskunnassa. Tutkimustuloksia voidaan tulkita siten, että oppilaiden osallistaminen puheaktin, näyttelemisen ja tuottamisen avulla lisää osallistumiskokemuksia ja -tuntemuksia, jotka välittyvät myös oppilaiden koteihin. Huoltajat toivoivatkin yhdenvartaisuuden, demokratian ja tasa-arvon tuntemuksia ja kokemuksia huollettavilleen. Tutkimuksen tekijä yhtyy pohdintaosuudessa esille tuotuun Kotkavirran (1994, 24) näkemykseen siitä, että, filosofia ja kriittinen teoria merkitsevät oman ajan ajatuksellista käsittämistä. Habermas pyrki kriittisellä teoriallaan tosiasiallisen demokraattisen prosessin käsitteellistämiseen, vaalimiseen ja puolustamiseen. Näitä Habermasin teoriaan yhdistettyjä tavoitteita on havaittavissa myös vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa kuin myös kyselytutkimukseen osallistuneiden huoltajien näkemyksissä.