Tutkimuksessa tarkasteltiin, miten lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden tieto ja osaaminen muodostuvat heidän perehtyessään työhönsä; miten he saavat tietoa perehtyessään työhönsä; mitä tietoa he saavat ja miten he kokevat tiedon saannin työhön perehtymisessä. Lastensuojelun työ on vaativaa ja työntekijöiden osaamiseen tulee panostaa jo alkuvaiheessa työn laadukkuuden ja työntekijöiden työssä jaksamisen kannalta.
Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijän
avoimesta yksilöhaastattelusta. Tulokset analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Työhön perehtymisessä saatu tieto jakautui tietoon laista, asiakkaiden ongelmista, lastensuojelun prosessista ja asiakkaan kohtaamisesta. Kaiken kaikkiaan tietoa saatiin kaikista edellä mainituista eniten ihmisiltä työpaikassa yhteisesti jaettuna ymmärryksenä, käytännön viisautena. Dokumentoidulla proseduurisella ja teoreettisella tiedolla oli myös olennainen rooli saadussa tiedossa, vaikk
akin vähäisempi rooli. Asiakkaan kohtaamiseen ja lastensuojelun prosessiin liittyvää tietoa saatiin pääasiassa vain ihmisten kautta.
Tietoa saatiin ohjatussa työhön perehdytyksessä, työparityöskentelyssä työparin
työskentelyä seuraamalla ja työparin kanssa keskustelemalla, työkavereilta kysymällä ja heidän kanssaan keskustelemalla, johtavilta sosiaalityöntekijöiltä kysymällä ja heidän kanssaan keskustelemalla, tiimikokouksissa keskustelemalla ja keskusteluja seuraamalla, yhteistyökumppaneilta kysymällä ja heidän kanssaan keskustelemalla ja verkostopalavereihin osallistumalla, koulutuksiin osallistumalla sekä tietoa hakemalla ja saamalla muista työpaikan kirjallisista resursseista. Työkavereiden kanssa keskustelut ja heiltä kysyminen sekä säännölliset tiimikokoukset työkavereiden kanssa näyttäytyivät toimivilta ja luotettavilta tiedon saamisen kanavilta. Koulutukset koettiin hyviksi ja niihin oli mahdollisuuksia osallistua, mutta koulutusten ajoitus tiedon vastaanottamisen ja sen hyödyntämisen kannalta näyttäytyi oleelliselta asialta oppimisen kannalta. Johtavilta sosiaalityöntekijöiltä ei ollut yhtä helppo saada tietoa ja heiltä tietoa kysyttiin ja saatiin enemmänkin haasteellisimmissa tapauksissa. Kokemukset työparityöskentelyn mahdollisuuksita vaihtelivat, ja moni koki sitä olevan liian vähän. Työpareilta saatuun tietoon luotettiin. Työpaikalla järjestetty perehdytys näyttäytyi puutteellisena ja vähäisenä. Muista kirjallisista lähteistä haettiin tietoa vaihtelevasti tai melko vähän. Kiire näyttäytyi suurimpana haasteena saada tietoa kaikissa tiedon saannin tavoissa. Perehdytyksen ohjauksen, työkavereiden kanssa keskustelemisen ja heidän kanssaan työskentelyn, erityisesti työparityöskentelyn muodossa koettiin vähentävän emotionaalista stressiä. Ohjattuun työhön perehdyttämiseen sekä työparityöskentelyyn tulee panostaa työpaikoilla enemmän, koska ne koettiin puutteellisiksi ja tietoa asiakkaan kohtaamisesta saatiin melkein ainostaan niiden kautta. Lisäksi niiden koettiin vähentävän emotionaalista stressiä.
...
