Etäteknologiaa hyödyntävän kuntoutuksen vaikuttavuus elämänlaatuun sydänkuntoutujilla

Abstract

Etäteknologiaa hyödyntävä kuntoutus voi tuoda uusia ulottuvuuksia kuntoutuksen toimintamalleihin. Sen vaikuttavuutta elämänlaatuun ei ole juuri tutkittu (Rintala ym. 2017). Tämän pro gradu -tutkielman tarkoitus oli selvittää etäteknologian vaikuttavuutta elämänlaatuun kuntoutuksessa sydänkuntoutujilla. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään teknologian aiemman käytön sekä fyysisen aktiivisuuden yhteyttä elämänlaadun eri ulottuvuuksiin.

Tutkittavat kuntoutujat ovat rekrytoitu kuntoutuskeskus Peurunkaan tulleista sydänkuntoutujista syyskuun 2015 ja marraskuun 2016 välillä (N=59). Tutkittavista oli 81,4 prosenttia miehiä ja 18,6 prosenttia naisia. Kaikkien tutkittavien keski-ikä oli 54,5 vuotta (SD=7,6 vuotta). Tutkittavat satunnaistettiin 12kk kuntoutukseen kahden peräkkäisen ryhmän pareina ryhmätasolla (CRT). Koeryhmä (N= 29) sai etäteknologia-avusteista (Movendos-sovellus ja aktiivisuusranneke) sekä tavanomaista kuntoutusta ja kontrolliryhmä (N=30) sai tavanomaista kuntoutusta. Molempien ryhmien laitoskuntoutusjaksot olivat samanmittaisia. Tulosmuuttujana oli elämänlaatu WHOQOL-BREF-mittarilla mitattuna ja sen neljä ulottuvuutta; fyysinen terveys, psyykkinen, sosiaalinen ja ympäristö. Tässä tutkimuksessa raportoidaan alustavat 6 kk:n tulokset. Ryhmien välistä ja sisäistä eroa tutkittiin t-testillä. eknologian yhteyttä tutkittiin Manova-toistovarianssianalyysillä ja fyysisen aktiivisuuden yhteyttä elämänlaatuun tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiokertoimellaalku- ja loppumittausten osalta. Koko tutkimusjoukossa kuntoutujien fyysisen terveyden (p=0.000) ja psyykkisen (p=0.000) elämän laadun arviot parantuivat tilastollisesti merkitsevästi. Sosiaalisessa ja ympäristöön liittyvissä ulottuvuudessa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta. Koe- ja kontrolliryhmien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa eri elämänlaadunmuutoksissa. Alkumittauksissa fyysisen aktiivisuuden ja fyysisen terveyden ulottuvuuden välillä oli positiivinen yhteys, fyysisesti aktiivisemmat arvioivat alkumittauksissa ympäristön (0.315, p=0.58) ulottuvuuden paremmaksi. Loppumittauksissa ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä fyysisen aktiivisuuden ja elämänlaadun ulottuvuuksien välillä.

Etäteknologiaa hyödyntävä kuntoutus on elämänlaadun kannalta yhtä vaikuttavaa kuin tavanomainen kuntoutus Etäteknologian käyttö ei siten tuonut lisäarvoa tavanomaiseen kuntoutukseen verrattuna. Molempien ryhmien kuntoutus lisäsi elämänlaatua fyysisen terveyden ulottuvuudella sekä psyykkisellä ulottuvuudella. Etäteknologiaa hyödyntävässä kuntoutuksessa aiemmalla teknologian käytöllä tai fyysisellä aktiivisuudella ei ollut yhteyttä elämänlaatuun. Tarvitaan lisää tutkimusta etäteknologian hyödyntämisestä eri kuntoutusryhmissä. Etäteknologiaa voisi siis hyödyntää erilaisille kohderyhmille.

Asiasanat: etäteknologia, fyysinen aktiivisuus, elämänlaatu

Use of remote technology can bring new perspectives to the field of rehabilitation (Rintala ym. 2017). Its longterm impacts on quality of life are not yet known. There is still little evidence of its effect on quality of life. The purpose of this master thesis is to find out the effects of remote technology in quality of life on heart patients in rehabilitation. In addition the purpose is to find out the influence of previous use of technology and physical activity to the domains of quality of life. The participants were recruited from Peurunka rehabilitation center between September 2015 and November 2016. The participants (N=59) were randomized in the 12-month trial to an intervention group (N=29) who received usual rehabilitation and in addition remote technology (Fitbit Zip-activity bracelet) rehabilitation, and a control group (N=30) who received usual rehabilitation. The main outcome of the study was quality of life and its domains (physical health, psychological, social relations and environment) measured with WHOQOL-BREF - question form. In this thesis the preliminary results of the 6-month trial are presented. The analysis was conducted with the SPSS program using the independent t-test to find out the difference within and between groups. The impact of remote technology and previous use of technology was analysed with the Manova repeated analyses of variances method. In addition the correlation between physical activity and quality of life was analysed with Pearson’s correlation coefficient. There was a significant difference in the whole study group in two quality of life domains, physical health (p=0.000) and psychological (p=0.000) domain after the six month intervention. There was no significant difference between groups in the changes of quality of life (QoL). How ever, the quality of life increased in both groups in two domains during the intervention. The quality of life improved in the intervention group in the physical health domain (p=0.001) and in the (p=0.005). The controls improved theis quality of life in the same domains, physical health (p=0.010) and psychological domain (p<0.001). In the baseline measurement more physically active participants had better QoL in the environment domain (0.315, p=0.58). After intervention no correlation with physical activity and quality of life was discovered. The results show that remote rehabilitation is as efficient as usual rehabilitation. Remote rehabilitation did not bring any added value to the rehabilitation. Both groups had significant improvement on their quality of life in two domains. In the future more studies on the use of remote rehabilitation are needed.

Keywords: remote technology, physical activity, quality of life