"Kai sitä nyt jotain sivistyksen puolikasta tässäkin lafkassa voisi esittää..." : Spracheinstellungen des Universitätspersonals in Finnland unter besonderer Berücksichtigung der Rolle des Deutschen

Yliopistojen strategisen kansainvälistymisen myötä englannin asema lingua francana kaikilla akateemisen työn osa-alueilla (tutkimus, opettaminen, palvelut ja hallinto) ja tieteenaloilla on voimistunut. Toisaalta myös monikielisyys on perinteisesti ollut hallitseva ideologia akateemisissa piireissä, sillä useiden kielten osaamista pidetään mm. yhtenä sivistyksen mittarina. Monikielisyyttä ja kielellistä monimuotoisuutta pyritään tukemaan myös esimerkiksi EU:n virallisissa dokumenteissa, ja vieraiden kielten taito on korostuneessa asemassa myös työelämän kielitaitotarpeita arvioivissa tutkimuksissa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, onko Suomen yliopistojen henkilökunnan mielestä muille kielille kuin englannille yhä tarvetta akateemisessa työssä ja sitä kautta tutkia suomalaisten asenteita eri kieliä ja niiden käyttöä kohtaan. Lisäksi tarkastellaan, millaisia yhteyksiä asenteilla on eri kieli-ideologioihin. Yleisen katsauksen lisäksi tutkimuksessa keskitytään saksan kielen asemaan. Tässä kiinnostaa etenkin se, nähdäänkö saksan kieli vielä tärkeänä akateemisena kielenä huolimatta sen suosion romahduksesta opiskeltavana kielenä. Tutkimuksessa luokitellaan vuonna 2009 kerätyn kyselyaineiston yhden avoimen kysymyksen vastauksia, jossa vastaajia pyydettiin tuomaan esiin perusteluja muiden kuin englannin kielten käytölle (n=2015). Kyselyaineisto on osa laajempaa FinGer-projektia (German as a vehicular language in academic and business contexts in Finland). Tuloksista käy ilmi, että asenteet muiden vieraiden kielten käyttöä kohtaan ovat selkeästi positiivisia, kun 75,5 % kyselyyn vastanneista antoi erilaisia perusteluita vieraiden kielten käytölle. Näissä vastauksissa saksan kieli mainittiin yhteensä 216 kertaa sen tärkeyttä tieteellisesti, taloudellisesti tai sosiokulttuurisesti perustellen. Myös englannin kielen yksinomaiselle käytölle löytyi kannattajajoukkonsa, kun 13,5 % vastaajista ei keksinyt lainkaan syitä vieraiden kielten käytölle. Huolimatta englannin asemasta nykyisenä lingua francana monikielisyys on yhä laajemmin levinnyt kieli-ideologia akateemisissa piireissä.