Tutkimuksen kohdejoukkona olivat 20–54-vuotiaat vantaalaiset. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, onko liikuntapaikkojen koettu riittävyys yhteydessä aikuisväestön fyysisen aktiivisuuden laatuun ja määrään. Samalla työ tarjoaa Vantaan liikuntapalveluille tietoa 20–54-vuotiaiden fyysisestä aktiivisuudesta sekä sisä- ja ulkoliikuntapaikkojen koetusta riittävyydestä Vantaalla vuosina 2013–2015.
Tutkimuksen aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) alueellisen terveys- ja hyvinvointitutkimuksen (ATH) Vantaan aineistoa vuosilta 2013–2015 (n=1386). ATH-tutkimuksen aineisto kerätään kyselylomakkeella satunnaisotannalla. (Kaikkonen ym. 2015.) Kaikissa analyyseissa on otettu huomioon otanta-asetelma ja katoa korjaavat analyysipainot. Kaikissa tutkimuskysymyksissä on huomioitu taustamuuttujina ikä, sukupuoli ja koulutustausta.
Inaktiiviset kokivat vähiten tarvetta sisäliikuntapalveluille. Inaktiiviset kokivat käyttämiensä sisäliikuntapaikkojen riittävyyden heikomm
aksi kuin hyötyliikkujat (p=0,00) ja kuntoilijat (p=0,00). Myös hyötyliikkujat kokivat käyttämänsä palvelun riittävyyden heikommaksi kuin kuntoilijat (p=0,00). Sisäliikuntapaikkojen koettu riittävyys oli melkein merkitsevästi yhteydessä viikoittaiseen kevyen (p=0,02 eli p<0,05) ja ripeän (p=0,03 eli p<0,05) kestäyysliikunnan määrään. Vastaajat, jotka kokivat jääneensä vaille tarvitsemaansa sisäliikuntapalvelua, harrastivat vähiten kevyttä kestävyysliikuntaa. Käyttämänsä palvelun riittämättömäksi kokeneet vastaajat puolestaan harrastivat eniten kevyttä kestävyysliikuntaa. Ripeän kestävyysliikunnan osalta vastaajat, jotka kokivat jääneensä vaille tarvitsemaansa palvelua, liikkuivat eniten. Käyttämänsä sisäliikuntapalvelun riittävyyteen tyytyväisimmät vastaajat harrastivat vähiten kohtuullisesti kuormittavaa eli ripeää kestävyysliikuntaa. Taustamuuttujista ikä vaikutti tilastollisesti merkitsevästi (p=0,03) sisäliikuntapaikkojen koetun riittävyyden ja kevyen kestävyysliikunnan yhteyteen. Muilla taustamuuttujilla ei ollut vaikutusta.
Inaktiiviset kokivat vähiten tarvetta ulkoliikuntapalveluille. Inaktiiviset olivat samalla tyytymättömämpiä käyttämäänsä palveluun kuin hyötyliikkujat (p=0,00) ja kuntoilijat (p=0,00). Ulkoliikuntapaikkojen koetun riittävyyden ja viikoittaisen fyysisen aktiivisuuden välillä ei ollut yhteyttä missään terveysliikuntasuosituksen mukaisessa liikuntaluokassa.
Inaktiivisten kokemus liikuntapaikkoen riittämättömyydestä ja tyytymättömyys saatua palvelua kohtaan voi olla todellinen ja liittyä heikkoon saavutettavuuteen ja palvelun käytettävyyteen. Toisaalta selitys voi olla psykologinen. Omaa inaktiivisuuttaan voidaan selittää palvelun heikolla riittävyydellä ja käytettävyydellä. Inaktiivisilla ei välttämättä ole myöskään riittävästi tietoa liikuntapaikoista, jotta niiden riittävyyttä voisi arvioida luotettavasti. Kuntoilijat puolestaan hakeutuvat liikuntapaikoille palvelujen koetusta riittävyydestä tai todellisesta saavutettavuudesta huolimatta. Kuntoilijat eivät koe palveluiden koettua tai todellista riittävyyttä samanlaisena liikkumisen esteenä kuin inaktiiviset. Kunnallisen liikuntainfrastrukturin suunnittelussa tulisikin huomioida nykyistä vahvemmin inaktiivisten ja hyötyliikkujien näkemys sekä toiveet.
...
The aim of the study was to investigate the connection between perceived sufficiency of sport facilities and the quality and quantity of physical activity among 20–54 year old adults. In addition, the present study also examined the overall physical activity and perceived sufficiency of indoor and outdoor sport facilities among 20-54 years old adults. Age, gender and education were taking into consideration as background variables.
The data used in this study was from a regional health and welfare survey, collected by the Finnish National Institute for Health and Walfare. The data used in this study included 1386 20–54 year old respondents and it was collected between years 2013–2015 from the inhabitants of Vantaa city. (Kaikkonen ym. 2015.) Results were analyzed with the SPSS 2.0 –program.
Inactive people perceived least need for indoor sport facilities. They were also less satisfied towards used indoor sport services than physically active people (p=0,00). There was a connection
between perceived suffiency of indoor sport facilities and weekly light (p=0,02) and vigorous (p=0,03) exercise. Respondents who had left without the needed indoor sport services, pursued least light intensity training exercises. Those who felt used indoor sport services insufficient, pursued most light intensity training exercises. Comparing to other groups, respondents who had left without the needed indoor sport services, pursued most vigorous intensity training exercises. In contrast, those who were most satisfied for the suffiency of indoor sport facilities, were least physically vigourosly active. Age had on impact towards connection of perceived indoor sport facilities and light physical acitivity. Other backround variables did not have on impact.
Inactive people perceived least need for outdoor sport facilities (p=0,00). They were also less satisfied towards used outdoor sport services than physically active people. However, there were no connection between perceived suffiency of outdoor sport facilities and quantaty or quality of physical activity.
Why do several inactive people consider suffiency of sport faclities poorly? In conclusion, inactive people’s ecperience may be genuine and related to poor accessibility and usabality of services. Explantion may also be psychological. Inactive people may use poor suffiency of sport facilities as an excuse for their low activity levels. On the other hand, they do not perhaps have enough information about sport services available. In contrast, physically active people seems to use sport facilities despite the poor distances or real usability of the services. Perceived or genuine sufficiency of sport facilities seem’s not to be same kind of barriers for the active and inactive. Therefore, inactive people’s opinion shoud be taken better into consideration when planning sport infrastructure.
...
