Erityiskasvatus ja -opetus inklusiivisessa varhaiskasvatuksessa, inkluusioasenteet ja työssä jaksaminen varhaiskasvatuksen konsultoivien erityisopettajien arvioimana

Varhaiskasvatuksessa on isoja muutoksia, koska se on saanut kaksi uutta ja aiempaa huomattavasti tarkemmin toimintaa ohjaavaa asiakirjaa: varhaiskasvatuslaki annettiin 2015 ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2016. Tuen osuus jäi vielä näistä asiakirjoista puuttumaan ja siksi inklusiivisen varhaiskasvatuksen tuen käsitteet ja käytännöt ovat vaihtelevia ja kuntakohtaisia. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään kiertävien erityisopettajien käsityksiä inklusiivisen varhaiskasvatuksen erityiskasvatuksesta ja -opetuksesta, siihen vaikuttavista tekijöistä sekä tuen keskeisistä käsitteistä. Lisäksi selvitetään heidän suhtautumista inkluusioon sekä työssä jaksamista inklusiivisen varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisesti kyselylomakkeella keväällä 2016. Kysely lähetettiin Suomen varhaiskasvatuksen erityisopettajat ry:n jäsenille. Tutkimus tehtiin monimenetelmäisesti. Määrällisten tutkimuskysymysten aineisto analysoitiin tilastollisesti SPSS-ohjelman avulla. Laadullisiin tutkimuskysymyksiin liittyvät aineistot analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysillä. Tulosten mukaan suurin osa vastaajista antaa erityistä tukea viikon aikana kolme tuntia tai alle yhtä erityisen tuen lasta kohden. Tuki käsitteellistetään enimmäkseen kolmiportaisena ja annetaan inklusiivisesti. Inkluusioasenne erityisopettajilla on keskimääräisesti myönteinen ja työssä jaksaminen hyvä. Erityiskasvatus ja –opetus määriteltiin erityisopettajan antamaksi, yksilölliseksi, lapsen omassa ryhmässä annetuksi tueksi, jota määritelmästä poiketen toteuttaa ryhmän kasvattajat. Erityiskasvatuksen ja –opetuksen asema nähtiin viime vuosien aikana heikentyneen ja erityisopetuksen määrän olevan vähäistä. Tulosten mukaan tuen käsitteet ja käytännöt ovat kirjavia ja moniselitteisiä. Sen vuoksi erityiskasvatuksesta ja –opetuksesta sekä yleisesti varhaiskasvatuksen tuesta tarvitaan enemmän ajankohtaista tutkimustietoa, jonka perusteella voidaan tehdä linjakkaasti tuen kehittämistyötä. Lisäksi varhaiskasvatuksen erityiskasvatus ja –opetus tarvitsee konkreettisia ohjaavia asiakirjoja, mikäli tavoitteena on tasalaatuiset ja yhteneväiset varhaiskasvatuksen tuen palvelut kansallisella tasolla.